Huomasin tänään töistä lähtiessä että unohdin aamulla ottaa lääkkeeni. Miten sitä aina vajoaakin syvyyksiin, koko matkan itketti kun huominen ilta meni sen takia pilalle. Tähän asti joka kerta, kun olen nykyisen lääkkeen unohtanut, on seuraavan päivän ilta pudottanut mut syvempääkin syvemmälle. Viimeksi jo hihkuin mielessäni, ettei niin käynytkään, kun tuli se puhelu ystävän kanssa ja sit taas mentiinkin. Rakas yritti tänäänkin lohduttaa ja antoi lääkkeen otettavaksi heti kun tulin, mutta melkein jo tiedän että huominen ilta menee nukkuessa lääkepöllyssä, niinkuin aiemmatkin unohduksen jälkeiset illat. Tekisin melkein mitä vain voidakseni muuttaa tilanteen mutten voi tehdä mitään muuta kuin mennä mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti