Lattian alusia

Vanhoja kuvia, keittiön lattiahan on jo kiinni ja maalattukin, saapahan muistiin nämäkin asiat. Kamarien lattioista avattiin vain yksi lauta, ja kun kaikki oli eristeosastolla hyvin, ne laitettiin kiinni. Keittiössä otettiin vedentulon ja viemärin nurkka vähän isommin auki ja hyvä niin. Vaikka, tuo kosteus mitä löytyi oli kyllä niin vähän että kannattaneeko mainitakaan. Eristämätön vesiputki oli kondensoinut vettä niin, että yhdessä hirressä oli hiukan pehmeää ja alapohjan laudat olivat hapertuneet olemattomiin. Sieltä oli myös kulkenut joku hiiritie tähän samaiseen eristeosioon. Mies korjaili laudat alapohjan osalta, uusi viemärin läpiviennin nykyaikaiseksi, samoin veden. Hirren vaurio oli niin pieni että otimme vain huonon pois ja loppu jäi lattian alle muistuttamaan tästäkin vaiheesta. Tämä ja viereinen eristeosio eristettiin uudestaan, vanhat hiirenkakkaeristeet vietiin kottareilla pihalle, osit paperoitiin alta hyvin ja tilalle laitettiin selluvilla.

Seinässä oli keskellä tuollainen joskus liekkiä saanut hirsi, kierrätystä ilmeisesti jostain vanhasta talosta. Alla kuvaa ennen lattian kiinnilaittoa, metrin verran oli aiemmin eristeitä kaiveltu ja täyttö oli vajaa, niihin osiin lisättiin päälle selluvillaa. Huokolevyn alta tulee sanomalehtiä, jotka liisteröitiin alimmaiseen huokolevyyn kiinni ja laitettiin nyt lattialankun alle. Sen tarkoitus on estää mahdollista vetoa lattianrajasta.

Tämän kesän toistaiseksi ainoa tipu, Tippe nimeltään ylpeän äitinsä kanssa.

Näkymä johon en ehkä koskaan kyllästy, keittiöstä saliin, noin 12 metriä. Tällaista näkymää ei ole täällä vanhassa kodissa kun huoneita on aina vain kaksi vierekkäin. Uudella talolla on tämä näkymä ja toinen, eteisestä toisen huoneen läpi saliin. Ja toki toisinkin päin. Kun saadaan keittiötä hiukan valmiimmaksi otan kuvan ihan talon toisesta päästä. Lastenkamari alkaa olla valmiin puoleinen, hyllyjä seinille vielä ja lelujen säilytyksen pohdintaa. Saliin on tulossa vihreäpohjainen tapetti ja tuohon ruokapöytään kuuluu kaksi senkkiä, niistä ainakin toinen tulee näkymään tuolla takana. Aika tuntuu hupenevan uhkaavasti. Keittiön tapetointi saatiin eilen niin loppuun kuin pystyy ennen sähkökaapin siirtoa. Minä viimeistelen keittiön ja mies siirtyy eteiseen hommiin, ehkä se ehtii, ehkä ei. Koulu alkaa jo kuukauden päästä.

Lapset tulivat joku päivä kertomaan että näkivät käärmeen. Millaisen kysyttiin, "sellaisen jossa oli mustaa ja oranssia" kuului vastaus. "Ok, ei mitään se oli rantakäärme, eikä siitä tarvitse välittää" vastattiin miehen kanssa kuin yhdestä suusta. "Se oli kuollut" kuului vielä. "No voitte näyttää sen meille kun mennään kävelylle". Kuollut oli joo, mutta opittiin että kannattaa silti tarkistaa aina kun on kyse käärmeesä, ruskeanoranssia. Sitten nähtiin kävelyllä mehiläiset, taisivat tuulettaa tai suunnitella parveilua.

Rakastamiani autiotalokuvia hylättyine tunnelmineen, ai mutta tämä olikin meidän piharakennuksemme. Metsän puolelta kuvattuna. Laskusillan viereen tulee kanojen tarha, nuo ikkunat ovat kanalan ikkunat tuossa vieressä. Sitäkin pitäisi alkaa laittamaan että pääsevät talveksi muuttamaan. Tarhaa ei tarvita ennen kevättä, mutta olisi hyvä kaivaa edes verkot maahan niin saa keväällä ajoissa käyttöön. Sisäosissa on myös hommaa, mutta sen ehtii kyllä ennen kylmiä.

Huvimajan vierestä tuo rakastamani kohta jossa on talviota ja saskatoonia. Niin rauhaisa. Alapuolella juuri istuttamani köynnöshortensia, jonka toin vanhalta kodilta. Saa kasvaa tuohon huvimajan alaosien peitoksi,juurelle tuon parit jouluruusut, myös vanhalta kodilta. Kivet ovat kaverin pihalta, he haluavat niistä eroon ja minä teen niistä kukkapenkkejä.

Kirjavalehtinen juolavehnä saa kasvaa purkissa kun on muuten niin kova leviämään.

Mansikoita

Höpsähdys kaupan pihalla, laatikko masikkaa 15 euroa, pakko niitä oli pari napata mukaan. Laatu oli kakkosta, mutta siitähän saa oivallista mehua ja hilloa. Kuvat kyllä ykköslaatuisesta, jota oli myös. Marjaa menee talvisaikaan pari desiä per nokka päivässä, eli litran verran vähintään, niitä saa hiukan pakastella. Nyt meni 5 kiloa suoraan pakkaseen rasioissa ilman mitään. Ja 10 kiloa keitettiin mehun kautta hilloksi. Ollaan opeteltu vuosia vähäsokerista elämää ja mehussa ja hillossa sen tuntee konkreettisesti, sokerihillot sattuu suussa. Käytän hillosokeria alle puolet pussin ohjeesta ja hyvin ovat säilyneet ja saa helposti vähennettyä sokerin määrää. Ja silti hillo on vaan juhlapäiviä varten, arkena pelkkiä marjoja ilman sokeria.

Kokeilin ekaa kertaa mansikkapannacottaa, kiva jälkkäri/välipala. Lavasta hiukan piparminttua koristeeksi ja taustalla pihan pionit. Leikkasin kaikki maljakkoon kun sade kaatoi ne maahan, eikä niitä kukaan siellä ihaile.

Hilloa tuli ihan hirveän paljon, kukahan nämä syö? Lapset ja isäntä, uskoisin. Koskaan meillä ei ole ollut näin paljoa hilloa pelkästä yhdestä sortista. Alla mehut, sitä on hiukan maltillisemmin ja sitä voin itsekin hiukan maistella. Keitin ensin maijassa mehua niin paljon kuin nopealla keitolla tuli ja mäskistä, johon lisäsin vähän tuoretta marjaa tuli hillo. Kaksi maijallista mehua ja kaksi isoa kattilallista hilloa. Pakkasessa on lisäksi jo aiemmin kesällä tekemäni raparperi ja raparperi- minttu mehut, ne tein sitruunahapolla ja pakastin valmiina.

Kesän ekat

Kanttarellit. Käytiin kävelyllä uusilla asuinseuduilla yksi ilta kun remppa ei oikein kulkenut ja löydettiin kesän ekat kanttarellit. Ja suoraan iltapalallinen, syötiin leivän päällä paistettuna ja yvää oli.

Samalla kävelyllä löysin elämäni ensimmäistä kertaa luonnonvaraisen orkidean. Maariankämmekkä, niin pieni, mutta niin pysäyttävän kaunis. Piti ihan ojan pientareelle mönkiä tuo kuvaamaan, toivottavasti lisääntyisi tuossa, olisi helppo käydä ihailemassa.

Vanhan kodin koiranheisi kukki taas kunnolla. Kaadettiin koviu sen vierestö kolmisen vuotta sitten ja sen jälkeen se intoutui kasvamaan hurjasti ja on kukkinut hyvin. Syksyllä näkee pääseekö se kaivinkoneen kauhassa uudelle kodille.

Keittiön kaapit

Puhelin keittiön kaapeista edellisessä jutussa. Täällä ei ole tainnut olla niistä kuvia, joten tässä niitä. Nämä kuvat ovat ennen maalausta, mutta ovikorjausten jälkeen. Kaapit oli jätetty auki talon tyhjennyttyä ja yksikään niistä ei mennyt kiinni. Jokaisessa oli aika tavalla työtä kiinni saamisen takia, osasta höylättiin paria sivua ja osasta lähes jokaista sivua. Mutta kun kaikki ovet saatiin kiinni ja oli aika ihailla kättemme työtä. Ei voinut taas olla kuin tyytyväinen miten kaunis talo se on niin ulkoa kuin sisältä. Ylhäällä kuvassa iso kaappi, joka on tuvan oven vasemmalla puolella. Siinä on viisi erikokoista ovea. Yläoven takana on kokonaan avoin tila, johon ajattelin pakaste- ja lasipurkkien säilytyksen, ja ehkä joku kylmälaukku tms harvoin käytössä oleva juttu. Ensimmäinen ovi oikealla on suurin, sen takana on hyllyjä, muistaakseni viisi kappaletta. Siihen olen ajatellut astioita. Alhaalla keskellä ja oikealla on samankorkuiset, mutta hiukan eri levyiset ovet, jotka johtavat samaan kaappiin. Kaapissa ei ole hyllyjä, sitä olen pohtinut imureiden piilopaikaksi. Oikean yläpuolella on vielä vanha työkalukaappi jonka saa lukkoon. Kaappi on nyt maalattu kertaalleen Uulan lattiamaalilla, sävyllä minttu ja siitä tuli tosi raikas. Harmi ettei ollut kuvaa siitä uudessa värissään. Sisäpuolen kun vielä siivoisi ja paperoisi, voisi tuoda harvemmin käytetyt astiat siihen ja myydä vanhasta huushollista vitriinikaapin pois. Alakuvassa lähikuva kaapin salvoista. Näin näitä joskus rakennusapteekissa sellaisena kullavärisenä ja muistan pohtineeni että kuka tuollaisia kotiinsa haluaa, mutta nämä, patinoituneena tosi upeat. Uusi maali on eri sävyä kuin vanha, voi olla että uitamme noista kaiken maalin pois ja jätämme metallinväriseksi.

Puuhellan muurin, ja tuvan oven oikealla puolella on tuollainen kapea ja korkea kaappi, joka on vain noin 15 cm syvä. Siinä on ala- ja yläkaappi, ja hyllyt molemmissa. Kahvat ja lukitus uudempia, varmaan 50 luvun alusta, mutta saavat olla muistuttamassa talon eri vaiheista. Tuosta pyykinkuivatusorresta olen erityisen iloinen, se on niin hienoa työtä, ettei nykyään enää löydä vastaavaa. Jos joskus kävelee toinen vastaan jossain romu- tai antikkikaupassa on se varmaan ostettava tuon kaveriksi.

Ekat kuvat keittiön tapeteista. Sitä on toistaiseksi kovin kapeat siivut valmiina ja kuvia vaikea ottaa. Tänään haimme postista uudet kaksi rullaa ja kun ne on seinässä saa yhdestä nurkasta kunnon kuvan tuosta ihanuudesta. Se keräsi synttärivieraiden keskellä enitenkehuja tuo tapetti, ja onhan se ihana.

Hulinaa

Kuusen alla ajatus kulkee paremmin? Pihan ihana ihana kuusenjärkäle yläkuvassa, ihan helpolla ei löydy yhtä tasaista ja upeaa kuusta kuin tuo. Meillä on ollut hurjaa hulinaa. Kuopuksen kolmivuotissynttäreitä varten vedettiin hirveät remonttispurtit ja sen jälkeen ollaan oltu ihan laiskoja. Olen toki ollut töissäkin, se myös tarkoittaa sitä että isäntä on ollut lasten kanssa, eli remppa ei oo voinut olla kovin aktiivista. Synttäreille kalustettiin lastenkamari, tapetoitiin keittiöstä niin paljon kuin tapettia riitti (mikä lie ajatushärö, kaksi rullaa jäi uupumaan että olisi valmistunut. Kolme ostettiin ja viisi olisi tarvittu, aika huonosti laskettu, mukana oli sentään yksi insinöörikin). Keittiön lattia maalattiin kahteen kertaan ja muuriin vedettiin kalkkimaalia viisi kerrosta (eikä muuten tullut vielä(kään) valmiiksi), samoin eteisen muuriseinään. Keittiön kiinteät kaapit korjattiin toimiviksi, eli ovet menee kiinni ja aukeavat hyvin, ja maalattiin molemmat kertaalleen. Puuhella on puunattu ruosteesta puhtaaksi. Lisäksi siivosimme ja kalustimme salin ja roudasimme keittiöön pöydän. Ja leivoimme tarjottavat. Siinähän sitä, mulla on nyt pitkä työputki ilman vapaata puolessa välissä ja yhden viikon lapsivapaa optio käyttämättä. Kun työt on tehty ja lapset mökillä on mulla ja miehellä aikaa vetää seuraava rankka spurtti eteenpäin. Nyt talolla voi jo yöpyä, se tarkoittanee pitkiä iltoja ja aikaisia aamuja, mutta kiirehän tässä on jo tulossakin. Mies sai töitä ja syyskuun alun jälkeen tuskin paljoa ehtii ja jaksaa panostaa taloon kun opettelee uuteen työpaikkaan ja projektiin. Pitää koittaa päivittää tänne oikein kuvien kanssa noita remonttivaiheitakin etteivät vallan jää unholaan.

Se on kyllä niin upea vanha rouva, tuo talo, mahdanko koskaan lakata huokailemasta tuon upeutta. Koti isolla Klla, ja kuitenkin olemme vain niin pienen pieni lenkki talon historiassa. Pakko sitä vaan on kunnioittaa. Yläkuva otettu tieltä, saunan takaa. Alhaalle yritin ottaa kuvaa lastenkamarin ilmeestä ja uusista pitsiverhoista, jotka ovat vain jotkut ikean halpisverhot, mutta sopivat kuvioon ja huoneen ajatukseen. Virkkailen niitä oikeita pitsiveroja sitten kun talo on asumiskunnossa. Pionit pöydällä synttärijäänteitä. Keittiökin pohdituttaa edelleen. Seinämatskut ja maalien värit kun on päätetty ja pitkälti jo kunnossakin, mutta en saa päätettyä kalusteista. Haaveissani me ois tehty kaikki itse. Nyt puhun siis allaskaapista ym kalustuksesta mitä on pakko laittaa, kun niitä ei ennestään ole. Astiakaappeja ei tarvita kun meillä on ne upeat vanhat kaapit. Mutta, nyt ollaan jo niin pitkällä kesää että Ikean reissulla katselin valmiskeittiöitä ja nyt mietin että pitääkö sittenkin sortua sellaiseen???  Jääkaapiksi haluan smegin retrokaapin jossain herkullisessa värissä, mutta pitäisikö astianpesukoneeksi vaan tyytyä joku Ikean integroitu kone ja allaskaappi+ uunikaappi, ei me muuta tarvita. Tekemistä olisi vain kolme kaappia, mutta onko vaan helpompi ostaa ne valmiina? Kävellä omien ajatusten yli ja tyytyä samanlaiseen tusinakeittiöön kuin on miljoonilla muilla ihmisillä ympäri maailmaa? Istua jossain Ikeassa niinkuin kaikki muutkin siirtelemässä kaappeja tietokoneohjelmaan ja kantamassa kärryyn valmista? Niin olisin halunnut omat uniikit alakaapit, oikeaa puuta, mutta nyt en tiedä... En myös tiedä onko minusta menemään helpoimman kautta vaikka se olisikin helpompaa?