sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Ikkunoiden tilkitsemistä


Yksi viikonloppu meni kuistin ikkunoiden tilkitsemisessä. Laitoimme niihin pellavat jo silloin kun ne asennettiin, tintit kuitenkin nyppivät niitä ulkopuolelta kun emme laittaneet ikkunoihin kehyspuita. Pohdimme mallia, mutta nyt tulimme siihen tulokseen, että laitetaan suojat talveksi (tai muutamaksi) ja tehdään lopulliset kun siihen on aikaa ja malli selvillä. 




 Nyt vetelin loppuihin paneeleihin rautavitrilliä, jotta kuisti harmaantuisi tasaisesti. Yläosasta näkyy millainen kuisti oli, alaosa on käsitelty jo aiemmin kesällä ja siksi harmaantuneempi. Talon väriäkään, saati maalityyppiä ei ole vielä päätetty. Laitoin ikkunoiden ympäriltä joka kolon aivan täyteen pellavarivettä ja mies leikkeli tuollaisista jostain purkutyömaalta tulleista pohjamaalatuista laudoista ikkunoihin kehykset.



Kavensimme lautoja jo hiukan, mutta ovat vieläkin liian leveät. Saa olla nyt, lopullinen malli tulee olemaan aivan täydellinen, nyt mentiin vaan käytännöllisyys edellä, talvella pitää olla lämpöistä. Ovelle pitää vielä tehdä sama juttu.


Keittiön uudistusta


Olen täällä asuessamme tuskaillut keittössä astioiden säilyttämisestä koko ajan. Halusin pitää vanhan ison keittiökaapin paikallaan, enkä halunnut perinteistä keittiötä yläkaappeineen. Meillä oli molempien tasojen päällä pelkkiä avohyllyjä, mutta ne ei oikein riittäneet, tai olleet sellaiset täydellisen käytännölliset. 

Lueskelin jotain lehtiä ja bongasin yhden ikean mainoksen josta keksin miten saan tuon käytännölliseksi. Tarvittiin hylly, joka ei ole yhtä syvä kuin taso, vaan alle puolet ja leveys sopiva tuohon tason päälle. Ensin ajattelin että teemme hyllyn kokonaan itse laudoista ja panelista. Sitten muistin että meillä oli autotallissa kaverin vanhat keittiön kaapit, joista voisi saada sopivan. Siellä olikin sopivan kokoinen, mutta se oli niin likainen ja epäsiisti oltuaan autotallin kaappina että hylkäsin sen heti. Sitten muistin Ikean pikkuhyllyn rungon joka kieri eteisessä lähes ilman hyllyjä kun tein kenkähyllyn kaveristaan ja otin siihen tästä hyllyt. Runkoa kavenettiin kymmenen senttiä ja se kiinnitettiin seinään. Mies leikkasi hyllyjä neljä kappaletta kierrätysvanerien paloista ja siinä se nyt on. Siitä tuli ihan täydellinen, siihen mahtuu kaikki arkikäytössä olevat astiat ja ne on helppo siihen tyhjentää astianpesukoneesta.



Samalla noita lavuaarin yläpuolella olevia hyllyjä vähän kavennettiin ja ne saatiin kiinnitettyä siistimmin kuin aiemmin. Tuli hyvä paikka myös mariskooleilleni ja kuiva- aineet mahtui noille kahdelle hyllylle aika pitkälti. Tuli tosi kiva, vaikka itse sanonkin. Hylly saa mahdollisesti ovet paneeleista kun teemme ne noihin alakaappeihinkin.


Syksyn puuhia


Keräilin vanhalta talolta lehtiä kukkapenkkien peittoa varten, kun muistin että artisokat on maassa enkä keväällä edes katsonut mitä niille kuuluu. Kun takaluukku oli lehteä täynnä nappasin talikon ja aloin kaivaa. Siellähän niitä oli, vadillinen löytyi hetkessä sen enempää etsimättä. Nappasin ne mukaan saunareissulle jolla pesin ne hyvin juuresharjalla. Kannoin sisälle, viipaloin ja kuivatin. Nyt olisi tuotakin herkkua kuivattuna kolme purkkia. Samalla keräsin muuten vielä yhden lipstikkasadon tälle kesää. Keväällä pitää siirtää lipstikka tänne uudelle pihalle että saa vastaisuudessakin tuota keittojen yrttiä.



Alakuvassa olevaan lavaan kaivoin kolme ruokaparsaa, jotka ostin pojan kanssa puutarhalla käydessä. Tähän aikaan vuodesta taimistoilta saa taimia puoleen hintaan ja jopa alle. Minä ostelen ja istuttelen haluamiani kasveja tähän aikaan vuodesta, silloin ne saa edullisemmin ja samalla esim. perennoista näkee mikä pysyy hyvännäköisenä koko kasvukauden. 

Lavoja minulla on neljä vierekkäin, niistä ensimmäisessä on nyt isomaksaruohoa juurtumassa istutustarpeisiin tuleville vuosille, toisessa maa- artisokkaa tännäkin istutettavaksi, kolmannessa piparminttu, ruohosipulia ja persiljaa ja viimeisessä ne parsat. Lavat ei montaa vuotta taida enää kestää, mutta vielä niihin on hyvä laittaa kasveja talven ajaksi, keväällä voin istutella niitä mahdollisille lopullisille kasvupaikoilleen jos ne ovat suunniteltuina.

Kanat ovat aina apurina jos kaivetaan, tiput ovat jo emonsa kokoisia. Emo vaan on niin kanaemo että vieläkin yrittää pikkuisiaan siipien alle, vaikka aika mahdotontahan tuo on.



Tämä ompu- upeus on ilmeisesti Antonovka. Puussa on vieläkin omppuja vaikka kuinka. Uskomattoman satoisa tänä vuonna.

Yksi iso iso asia saatiin vihdoin alta pois. Tämä piharakennuksen seinä oli tipahtanut peruskiviltään ja kiero kuin mikä. Uusi sähkökaappi tuli siihen ja sähkölaitos ilmoitti ettei aio kytkeä sitä ennen kuin seinä on korjattu. Järkättiin sitten lapset hoitoon ja isännälle kaveri, jonka kanssa nostivat ja vetivät seinän paikoilleen. Se nousi yli puolimetriä ylöspäin ja puolisen metriä takaisin sisäänpäin ja on nyt suora ja ryhdikäs. Tallin lattia piti samassa rytäkässä avata ja poistaa, siellä on muutamien palkkien korjaus ja sitten laitetaan lattiaksi varmaan parikertainen vesivaneri jonka pitäisi kestää isännän projektiautot. Sen jälkeen pitää vaan päättää mistä autosta aloitetaan korjaus- urakka. Talon remontti on kasvattanut autojen korjausvelkaa aika tavalla ja ollaan tällä hetkellä tilanteessa jossa yksi oma auto pelittää, ja sekin on hätäisesti ostettu jotta olisi edes joku, joka liikkuu. Kun tilat on kunnossa ja talon alakerta alkaa olla valmis alkaa autojen päivitysurakka ja jos ensi kesänä olisi se harrastepelikin liikenteessä, voisi laitaa kellohameen päälle ja rientää jenkkitapahtumiin pitkästä aikaa. 


Samalla kun kaivelin niitä puutarhaostoja maahan innostuin myös jouluruusujen siirrosta. Keksin niille mielestäni oikein hyvän paikan tuosta ajotien vierestä. Siitä kuljetaan ympäri vuoden jatkuvasti ja se on keväällä aurinkoinen, mutta kesällä sopivasti varjossa, juuri hyvä jouluruusulle. Nehän kukkivat helmikuusta eteenpäin, hiukan vuodesta riippuen, siksi niiden pitää olla paikassa jossa ne oikeasti näkyvät, ettei kukinta unohdu jonnekin penkin perälle. Viisi oli hengissä vanhalla talolla, kaivoin niiden mukana isot juuripaakut mukaan ja tein uudesta mullasta penkin niille. Nämä ovat jo useamman vuoden vanhoja ja juurilla oli ihania pikkuisia siementaimiakin. Tästä penkkiä on myös helpo jatkaa, jos niitä saan tämän talven aikana lisää.


Laskuvarjolyhty


 Olen kauan keräillyt laskuvarjolyhtyjä. Niitä oli yhdeksän erilaista vielä vuosi sitten, mutta kun en kaikkia muuttanut tänne uuteen huusholliin, osa paleltui vanhassa talossa talven kovilla pakkasilla. Keräily oli pitkään ikäänkuin taolla ihan siitä luonnollisesta syystä että minulla oli jo kaikki mitä suomeen säännöllisesti tuli. Ulkomailta olisi saanut tilattua hypererikoisuuksia, mutta jotenkin sellaiseen ei nyt ole ollut kiinnostusta. Nyt, pitkästä aikaa käväisin puutarhamyymälässä pojan kanssa ja siellä nökötti myyntipöydällä laskuvarjolyhty jollaista en ollut ikinä edes nähnyt. Montaa hetkeä ei tarvinnut pohtia kun se hyppäsi koriin ja totesin edelleen keräileväni näitä. Uuden yksilön innoittamana vaihdoin myös mullat vanhoihin yksilöihin ja päätin kuvata kukat hyvin, vaikka tänne blogiin, että on helppo maailmalla tarkistaa löytyykö sellainen jo. Tästä uudesta sain nyt kukan kuvan, muut uinuvat talviunta ja joudun odottamaan kevätaurinkoa. Lehdistöltään nämä ovat lähes samanlaisia, siksi kuvat kukista. 




torstai 13. lokakuuta 2016

Syyslomaa


Pieni Sulo Suloinen, joka ei voi ymmärtää miksi kaikki (lue Maija) ei tykkää hänestä. Kokeilee aina,välillä kauniisti, välillä rähinällä, mutta saa aina vaan sähinää ja kynsiä takaisin. Vuosi sitten tuli rääpälekaverinsa kanssa.


Meillä on tämä viikko ollut syyslomaa. Maanantaina kerättiin lasten kanssa omenoita, kolme laatikkoa ja kolme kassia tähän mennessä, puussa on vielä ainakin pari laatikkoa jäljellä. Ajattelin viedä ne mehustamoon, ei tuota määrää muuten saa hävitettyä ellei peuroille syötä. Viime vuonna ei ullut omppuja edes yhteen piirakkaan, tänä vuonna taas aivan mielettömästi.


 Puuhellakin mustattiin liesimustalla. Vasta sitä vuosi käytettiin ruosteeruskeana. Tuli tosi kivan näköinen, eikä se kyllä yhtään haissut vaikka netissä moni sitä valitteli. Pyykkiä roikkuu, niinkuin lapsiperheissä varmaan kaikissa, ei kovin kaunista, mutta tuo on niin nopia paikka kuivattamaan että siihen tulee aina jotain  heitettyä. Loman eka lounas pojan valitsema pinaattikeitto. Maistui tosi hyvälle pitkästä aikaa, kanatkin alkoivat taas munia sulkasadon jälkeen, pitää viritellä kanalaan valaistusta niin jaksavat tivottavasti vielä hetken ennen talvitaukoa.


torstai 6. lokakuuta 2016

Kukkia


Japanintörmäkukka innostui kukkimaan vielä uudelleen kukkapenkissäni. Löysin sen kevätpuolella taimistolta ja se kiilasi suoraan tykkäyslistani kärkeen. Törmäkukat ovat kukkasidonnassakin lemppareitani ja tämä löytö teki minut hyvin iloiseksi. Kukka on pienempi kuin leikkona myytävät, mutta omakasvattama on aina omakasvattama. 


Syklaamin on syyspihan kukkia, kestää pikkuhallan ja värejä löytyy joka makuun. Mä laitoin kuistin ikkunoillekin valkoisia syklaameja ilahduttamaan. KIva kokeilla kuinka kauan ne siinä jaksaa kukkia.


Jänönhäntä, heinäkasvi jonka ystäväni toi. Hän oli kasvattanut sen siemenistä, mahtaako olla monivuotinen?


Tässä myös lemppareita, tummalehtinen keijunkukka, kivikkorauniokilkka ja amppeliharso. Kaikki tuotu vanhasta paikasta, keijunkukkaa olen aikanaan ostanut yhden pienen taimen ja sitä jakanut useampaan paikkaan. Aina se lähtee ja kasvaa missä vaan. Kivikkorauniokilkka ja harso ovat niitä harvoja joiden sallin kuljeskella pitkin pihaa, ne siementävät minne milloinkin ja keväällä ei koskaan tiedä mistä niitä löytää. Yleensä minulla nämä vaeltavat päätyvät poistolistalle kun en tahdo kestää sitä ettei puutarha toimi suunnitelmani mukaan.




Siemenpussista pistettiin lasten kanssa lisäkukkia penkkiin kun perennat eivät vielä ole levinneet koko alalle. Aika kivoja niistä kasvoi. Ylempänä pioniunikko, alhaalla nimettömiä sekoituksesta.




Pitihän se yksi kryssakin olla syksyyn, lila tänä vuonna.  Alhaalla aika kiva kuva pihalta huvimajalle päin. Isäntä kärvensi ton tuijan nuotiollaan, toivottavasti elpyy ensi kesänä.

tiistai 4. lokakuuta 2016

Heipsis


Arki tempaisi taas mukaansa, syyskuun lopussa enemmän työpäiviä kun normikuussa koko kuun aikana, ja vielä tuollaisia joissa joutuu ajamaan sinne ja tänne. Nyt taas hiukan rauhoittuu, jouluun asti. 

Leivottiin lasten kanssa omenapiirakka uudessa talo&koti lehdessä olleella kinuskikissan ohjeella. Olisi ehdottomasti kaivannut vaniljakastikkeen, mutta kun en jaksanut alkaa tekemään mentiin kauravaniljajugurtilla ja kaikille uppos.




 Nuo ruskan värit ovat kyllä niin mahtavia, tuo saskatooni, jota meillä on ihan joka puolella ottaa niin kauniin punaisen värin kyllä syksyllä että ei niitä hävittää raaski. Mä oon hiukan allerginen keltaiselle ja siksi on hyvä että pihalla on jonkun muun väriset raamit syksyisin kuin keltaiset.

Tipuset ovat kasvaneet jo ihan pieniksi minikanoiksi ja kukoiksi. Kaksi kukkoa ja viisi kanaa, tosi hyvä suhde. Kanat saavat jäädä meille asustelemaan, kukoista ehkä toinen, tai sitten ei kumpikaan. Nykyinen kukko on ihan kiva ja kelpo kukko, mutta toinen silmä on sokea ja se hiukan hankaloittaa sen eloa. Jossei se vaivaisi ei se haittaisi, mutta taas jouduin sitä putsailemaan ja siitä kukko ei tykkää. Tipujen emo Maire Metsäkana oli aivan hurjan häijy kun asustivat tipuille tarkoitetussa pikkukanalassa, hyökki kaikkien päälle silloinkin kun vei ruokaa. Luulin jo että tiput oppivat vain pelkäämään ihmistä ja väistämään. Mutta kun päästin ne kanalaan muiden sekaan ja olen antanut kuljeskella päivisin kotona ollessamme vapaana ne ovatkin oikein hyvin oppineet kuka ruokkii ja päästävät jo lähelleen aika hyvin. Mairekin lopetti psykoottisen toimintansa, oli varmaan stressaantunut suuresta vastuusta yksinään.