lauantai 27. helmikuuta 2016

Kuistia


En malta odottaa että kuisti valmistuu, siitä kuoriutuu kyllä niin upea. Yläpuolella kuva eiliseltä kävelyreissulta, palasin pihaan takametsän läpi, ja huomasin että kuistia on paras kuvata huvimajan nurkalta. Huvimajahan tuli edelliskesänä vanhalta talolta tänne ja viime kesänä asennettiin paikalleen ja maalattiin. Aloitin naamioimaankin sitä jo kukkapenkeillä, mutta taimet istutettiin vasta syksyllä ja ovat vielä kovin pieniä. Tuo alaosa olisi tarkoitus saada kasvillisuudella peitettyä. Kuisti oli talon hankkiessamme se ainoa pahasti kärsinyt osa. Betonirappu oli uittanut vedet kuistin alle ja kannatinpalkkeihin, jotka olivat lahonneet ja anteneet periksi niin että koko kuisti oli revennyt irti talosta ja keskellä kuistin lattiaa oli kunnon kynnys vanhan ja uuden kuistinosan välillä. Purimme koko kuistin rangoilleen, nostimme sen paikoilleen ja korjasimme kannatinpalkit yksi kerrallaan. Osa puusta oli niin haperoa että hävisi kosketuksesta. Kuistia oli jatkettu ilmeisesti 1948, sen vuoden kalenteri löytyi välikaton päältä. Sen lattian alta löytyi vanhat porrasaskelmat joista pystyimme päättelemään kuistin aiempaa kokoa ja oven paikkaa ym. Viime syksynä jo laitoimme osan ulkolaudoituksesta paikoilleen, mutta se jäi junnaamaan koska joku ei mielestäni ollut oikein. Teetimme ulkopanelia vanhan mallin mukaan läheisellä sahalla, malli löytyi talon alta, talon alkuperäisestä ulkolaudoituksesta. Olemme talven hypelleet keskeneräisen lattian yli vanerisiltoja pitkin ja kissat oppivat jo kulkemaan ulos seinien läpi. Aurinkoiset päivät herättivät remonttikärpäsen ja aloitimme kuistin taas. Päädyimme purkamaan aiemmin laitetun laudoituksen kokonaan ja muuttamaan sen suuntia. Nyt se näyttää siltä kuin pitääkin. Toiselle puolelle saimme tänään asennettua jo pokatkin. Hieno tulee, todella. Nämä kaksi pokaa isäntä korjasi syksyllä ikkunankorjauskurssilla, toinen on pohjamaalattu, toinen ei. Kissojen polut tulevat vielä kuistin kulmiin ja sitten ihmettelevät ettei tästä nyt enää pääsekään ja siirtyvät rappusille. Rapput teemme uudestaan, nykyiset betoniset on jo kerran tuhonneet kuistin emmekä aio antaa sen toistua. Teemme puusta uudet rapput vanhan mallin mukaan, varmaan lehtikuusesta tai sitten ihan maalattua kuusta/mäntyä, painekyllästetylle ja muulle myrkkypuulle on tälle tontille pääsy kielletty.



Sisältä ulos. Aurinkoiset kevätpäivät on kyllä parasta, ehdottomasti. Lapset on laskeneet ja hiihtäneet lähestulkoon koko hereilläoloajan. Alhaalla vielä kukkas ilot, hyasintti kestää pikkupakkasen ja näyttää hyvältä kovallakin pakkasella niin kauan kuin on jäässä. Eikä tuoksu haittaa ulkona.


maanantai 15. helmikuuta 2016

Arkea


Jättikattilallinen hernesoppaa, niin paljon että sain pakkaseenkin monta purkillista niitä ei jaksa laittaa ruokaa päiviä varten. Joko olen muistanut sanoa miten paljon rakastan tuota puuhellaa, rakastan myös tuota jättikattilaa jolla voin toteuttaa näitä ruuanlaittoinspiraatioita mielin määrin.


Kävin Turussa Spr:n kontissa, löysin lapsille kivan puu- muistipelin, jota pelataan joka päivä. Bongasin myös lankapusseja yli kilon verran, joukossa ihanaa kunnon villaa ja jänniä efektilankoja mitä en olisi ikinä raaskinut ostaa. Pariksi viikoksi pakkaseen ja puikoille.



Alla on tämän hetkistä kuntosalia, olen hakannut hakkaamasta päästyäni ja siti pilkottavien pino ei tunnu häviävän...


keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Paitoja


Näissä maisemissa kelpaa kuljeksia, autolla näissä kuvissa, mutta jalankin lähes joka päivä. Meillä hajosi mokkula ja näissä fiiliksissä se oli lähes maailmanlopun veroista. Kännyllä näköjään onnistuu jakaminen ihan hyvin kun tietää mitä kuuluu tehdä.



Poikasella oli paidanhihat lyhentyneet. Obstä nappasin jonkun kaavan, aika uusi lehti oli ja tein kolme uutta päälipaitaa kaapin täytteeksi. Ylemmässä kuvassa kikkailin leikkauksilla koska kangas ei muuten olisi riittänyt, kaavassa taisi valmiiksi olla jotkin leikkaukset mutten muista oliko juuri näin. Alemmassa kuvassa toisessa myös leikkaukset kun kisukangasta oli vain pikkupala.




Tytölle vielä samalla teemalla tunika, tämä ei kyllä päässyt äidin suosioon, mutta tyttö on sitä pitänyt. se piisannee.