Facen muistot kaksi päivää toisen sairastumisen jälkeen. Mikä robottimoodi, mikä feikkaus, mikä positiivisuus, koska kuuluu olla postitiivinen. Pitää olla positiivinen ja näyttää kaikille että kaikki on hyvin. Mä olen ollut niin syvissä vesissä, että esitin itsellenikin täysillä. Esitin uskovani elämään ja positiiviseen lopputulokseen. Samalla kun pienenin pienenemistäni. Pikkuhiljaa hiivuin ja hävisin kunnes melkein katosin. Itseltänikin. Miten vaikea on tulla uudelleen näkyväksi. Mielummin antaisin periksi mutten pienuudessani uskalla sitäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti