Löysin traumaterapeutin. Onneksi. Hän vaikuttaa tosi sopivalta henkilöltä minulle. Hän pystyy keskeyttämään pyhetulvani ja saa minut tajuamaan asioita selkeämmin. Menin tapaamaan häntä ekalla kerralla ajatuksella että valitsen toisen, mutta kelkka kääntyi. En muista mitä olin hänelle ehtinyt puhua kun hän katsoi minua ja kysyi että ymmärtääkö hän oikein, että puhutaanko tässä vakavista ja pitkäkestoisista kiintymys suhde traumoista. Vastasin, että varmaan toisiaan kyllä. Hän katsoi minua ja sanoi että hänen täytyy kertoa ettei tämä ole helppo ja nopea tie. Että jos minut olisi hakattu, voisimme tavata muutaman kerran ja tehdä vähän EMDR silmänliiketerapiaa ja voisin jatkaa eteenpäin ilman murheita. Mutta että se mitä kerron kertoo hänelle että tarvitsen pitkää terapiaa, paljon voimavaroja ja aikaa toipuakseni. Että yhteistyö tulee olemaan pitkä, raastava ja vaikkakin. Itse olen alkanut ajatella etten tule koskaan toipumaan, toivon oppivani elämään tämän minulle luodun elämän kanssa. Toivon oppivani pärjäämään elämässä ja kokemaan vähemmän kurjia tunteita.
