Talvi tuli

Niin hyvä kuva meidän Sulosta. Sulosta kasvoi kesän aikana oikein varteenotettava kissaherra, siitä rimpulakonttisesta kuikelosta on vain muistot jäljellä. Veljensä oli kyllä reilusti isompi, mutta niin ne on ihmis sisaruksetkin eri puusta.

 Pojan paidat oli kaapissa kutistuneet, kaivoin esille kankaat ja kaavat. Tähän kokoon en ole löytänyt sellaista täydellistä kaavaa, mutta näitä ihan ok kaavoja on. Niitä sitten, Obn kaavoja molemmat. Laitoin paidat olohuoneen peiliin killumaan, tapetit on kyseisessä huoneessa kovin repaleiset, kiitos kissojen ja lasten. Keväällä on tämän huomeen vuoro päästä yön alle, siihen asti katsellaan repaleita.

 Tämä hukkapaita oli pojan mielestä paras, kahteen muuhunkin sai kankaan valita, mutta tämä kolahti. Harmi vaan hukkakangasta oli tosi vähän, mutta silloin kun luovuus on pantava koville tulee usein onnistunein lopputulos. Erittäin hyvä, ellei täydellinen - ollut valmistumisesta asti päällä, se jos joku kertoo mieleisestä vaatteesta.

Kuvasin lastenkamarin porinmattia, tässä onnistui väritys mieestäni niin huippuhyvin. Osin ihan vahingossa. Tuo tapetti on tuollainen kukkaisa retro ja juuri tämä malli porinmatista mielestäni se retroin noiden emaliyksityiskohtien ansiosta. Mehän pohdimme tuon matin maalaamista, mutta onneksi ei jaksettu tehdä sille mitään, se on juuri hyvä noin. Muuriseinän maali on jämä edellisen kodin keittiön lattiasta ja tapetin valkkasin Philgren & Ritolan mallistosta, Tunturikukka nimeltään. Ekalla kerralla talossa sisällä käydessäni näin huomneen punakukkaisella tapetilla mielessäni ja intuitioon kannatti näköjään luottaa. Yksi ilta saunasta sisään kulkeissani katselin tänne lastenkamariin ulkoa ja sieltä välittyi sellainen upea kukkaisa valo, kutsuva valo. Jos joskus pelkäsin tapetin olevan liian kukkaisa, se oli väärä pelko. Punainen tuoli on vaellellut siellä ja täällä ja siihenkin olen monesti meinannut pansselin iskeä, nyt kun sen vaellutin tuohon niin enpä taidakaan maalata sitä kun sopii hyvin tänne. Istuinosan se vaatii, se oli sellaista kortta, jonka päälle ei uskaltanut enää istua. Kissa tuli siitä läpi niin ankkasin sen pesään aamulla. Tuoli tuli miehen mummulasta, tunnearvo iso siis.

Tätä tehtiin hartaudella, vuosi vierähti, nyt on valmis. Kaksi korjauspalaa itse kakluuniin, ympärillä vähän rapattavaa. Kevättalvella pääsee tämäkin huone tapetoinnin kohteeksi. Sitä onkin odotettu. Ensi kesänä, pienenä varovaisena haaveena voisi olla alakerrasta valmis koti. Tänne tuli talvi, piippuhomma jäi vähän kesken, ja pihalla olisi ollut hommaa vielä vaikka kuinka, mutta piti aloitttaa talvitauko. Kanalankin luukku naulattiin kiinni ja pantiin eriste taakse, ei enää ulkoilua ennen ensi vuotta. Mekkalasta päätellen kanat olivat asiasta eri mieltä, mutta ei ne ulos enää tulisi kun lunta on maassa, liian pelottavaa, vaatia voi silti.

Ompelua

Työkaveri sai poikavauvan ja halusin ommella hänelle lahjan. Tein kaksi bodya ja housut. Bodyt kokoa 56, molemmat trikoota. Housut velouria ja koko sama 56. Kaavat ottobren vanhasta numerosta. 

 Lisäksi tilkkupeitto veloustilkuista, toivottavasti päätyvät käyttöön.

 Samalla kun kaivelin koneet esille ja käyttöön leikkelin omillekin lapsille hiukan tarpeellista ja mieluista. Pitkän aikaa on menty pääosin ostovaatteella ja pikkusisko ison siskon vanhoissa mun tekemissä. Uutena en itse osta vaatett juuri ollenkaan, jos vaate on päätynyt kirpputorille hyvässä kunnossa, se usein kestää käyttöä vielä meilläkin. Tytöillä oli nyt joitain ostovaatteita ihan uusinakin saatu ja voi että kun harmittaa kun saumat alkavat kiertää ekan pesun jälkeen ja kangas menettää muotonsa. Kun ostan itse laadukkaat kankaat ja ompelen, saan paljon kestävämmät ja mukavammat vaatteet. 

Eka satsi kuopukselle, kolme paitaa ja mekko.

Tämä paita erivärisine hihoineen on mun suosikkini. Tuo paidan kangas on viljamin puodin tosi hyvää ja laadukasta trikoota kuokkavieraat kuosilla, pillkuhiha paapiita ja musta ihan perusmustaa.

 

Tämä taitaa olla tytön suosikki. Kuviokangas paapiita ja muut joitain loppuja laatikon pohjalta. Alla toinenkin paapii, pitkillä hiharesoreilla kun muuten ei olisi riittänyt kahteen paitaan.

Vanhemman tytön yläosat, kaksi paitaa, kaksi mekkoa ja jumpsuitti.

Selian ihana pesukarhukuosi, äiti tykkää, ilmeisesti tyttökin, ihan peruspaita. Alapuolella paapiin sama kuin kuopuksella.

Vanhemman mekko kukkakankaasta ja yksivärisestä. Eriparihiha mielenkiitoa luomassa. Tämä oli myös hänellä ekana päällä. Toivon että mahtuu vielä ensi kesänä. Tytön jumpsuitti kävi pieneksi ja päätyi pikkusiskolle, hänelle uusi paapiin myyry soittaa kankaasta.

Ja toinen kuokkavieraat, pidempi tunika jonka elättelen menevän pitkään koska pikkusisko saa mekon sen jäätyä pieneksi isolle siskolle. 

Sain tosi monta kangasta pois kaapista käyttöön ja uskalsin iskeä sakset myös näihin ihanuuksiin. 

Tulollaan vielä pojalle paitoja ja housukaavat piirettynä.

Piharakennus

 Kuvasin tätä piharakennuksta tuolta takapuolelta, lantalan katon alla. Siellä on säilyneet kaikki alkuperäiset värit ja puuosat ehjänä koska katto on suojannut seinää niin hyvin. Etupuolella on hiukan surullisemman näköistä, mutta ainakin tiedämme minkänäköinen rakennuksen tulee olla. Nämä puna- ja keltamulta ovat kyllä tosi hyvät värit yhdessä. Ovet on melkein mustat, onkohan ne aikoinaan tervattu? Huussin ovi on taivaansininen, sekin sopii yllättävästi tähä väripalettiin.

   

Noi sokkelin kivet ovat henkeäsalpaavan upeat. Niillä on syvyyttä ja korkeutta melkein puolimetriä ja leveyttä reilu metri. On hirmu vaikea ymmärtää miten noita on liikutettu ja lohkottu ajalla ennen sähkötyökaluja. Navetan runko on tehty pystyhirsistä ja yläkerta laudoitettu. Siinä on paljon hommaa ennen kuin se on entisessä loistossaa, mutta eiköhän se joku päivä vielä hymyile. 

Kissanpojat riehuivat takana kun kuvasin, piti näpätä heistäkin pari kuvaa.

Ikkunoiden tilkitsemistä

Yksi viikonloppu meni kuistin ikkunoiden tilkitsemisessä. Laitoimme niihin pellavat jo silloin kun ne asennettiin, tintit kuitenkin nyppivät niitä ulkopuolelta kun emme laittaneet ikkunoihin kehyspuita. Pohdimme mallia, mutta nyt tulimme siihen tulokseen, että laitetaan suojat talveksi (tai muutamaksi) ja tehdään lopulliset kun siihen on aikaa ja malli selvillä. 

 Nyt vetelin loppuihin paneeleihin rautavitrilliä, jotta kuisti harmaantuisi tasaisesti. Yläosasta näkyy millainen kuisti oli, alaosa on käsitelty jo aiemmin kesällä ja siksi harmaantuneempi. Talon väriäkään, saati maalityyppiä ei ole vielä päätetty. Laitoin ikkunoiden ympäriltä joka kolon aivan täyteen pellavarivettä ja mies leikkeli tuollaisista jostain purkutyömaalta tulleista pohjamaalatuista laudoista ikkunoihin kehykset.

Kavensimme lautoja jo hiukan, mutta ovat vieläkin liian leveät. Saa olla nyt, lopullinen malli tulee olemaan aivan täydellinen, nyt mentiin vaan käytännöllisyys edellä, talvella pitää olla lämpöistä. Ovelle pitää vielä tehdä sama juttu.

Keittiön uudistusta

Olen täällä asuessamme tuskaillut keittössä astioiden säilyttämisestä koko ajan. Halusin pitää vanhan ison keittiökaapin paikallaan, enkä halunnut perinteistä keittiötä yläkaappeineen. Meillä oli molempien tasojen päällä pelkkiä avohyllyjä, mutta ne ei oikein riittäneet, tai olleet sellaiset täydellisen käytännölliset. 

Lueskelin jotain lehtiä ja bongasin yhden ikean mainoksen josta keksin miten saan tuon käytännölliseksi. Tarvittiin hylly, joka ei ole yhtä syvä kuin taso, vaan alle puolet ja leveys sopiva tuohon tason päälle. Ensin ajattelin että teemme hyllyn kokonaan itse laudoista ja panelista. Sitten muistin että meillä oli autotallissa kaverin vanhat keittiön kaapit, joista voisi saada sopivan. Siellä olikin sopivan kokoinen, mutta se oli niin likainen ja epäsiisti oltuaan autotallin kaappina että hylkäsin sen heti. Sitten muistin Ikean pikkuhyllyn rungon joka kieri eteisessä lähes ilman hyllyjä kun tein kenkähyllyn kaveristaan ja otin siihen tästä hyllyt. Runkoa kavenettiin kymmenen senttiä ja se kiinnitettiin seinään. Mies leikkasi hyllyjä neljä kappaletta kierrätysvanerien paloista ja siinä se nyt on. Siitä tuli ihan täydellinen, siihen mahtuu kaikki arkikäytössä olevat astiat ja ne on helppo siihen tyhjentää astianpesukoneesta.

Samalla noita lavuaarin yläpuolella olevia hyllyjä vähän kavennettiin ja ne saatiin kiinnitettyä siistimmin kuin aiemmin. Tuli hyvä paikka myös mariskooleilleni ja kuiva- aineet mahtui noille kahdelle hyllylle aika pitkälti. Tuli tosi kiva, vaikka itse sanonkin. Hylly saa mahdollisesti ovet paneeleista kun teemme ne noihin alakaappeihinkin.

Syksyn puuhia

Keräilin vanhalta talolta lehtiä kukkapenkkien peittoa varten, kun muistin että artisokat on maassa enkä keväällä edes katsonut mitä niille kuuluu. Kun takaluukku oli lehteä täynnä nappasin talikon ja aloin kaivaa. Siellähän niitä oli, vadillinen löytyi hetkessä sen enempää etsimättä. Nappasin ne mukaan saunareissulle jolla pesin ne hyvin juuresharjalla. Kannoin sisälle, viipaloin ja kuivatin. Nyt olisi tuotakin herkkua kuivattuna kolme purkkia. Samalla keräsin muuten vielä yhden lipstikkasadon tälle kesää. Keväällä pitää siirtää lipstikka tänne uudelle pihalle että saa vastaisuudessakin tuota keittojen yrttiä.

Alakuvassa olevaan lavaan kaivoin kolme ruokaparsaa, jotka ostin pojan kanssa puutarhalla käydessä. Tähän aikaan vuodesta taimistoilta saa taimia puoleen hintaan ja jopa alle. Minä ostelen ja istuttelen haluamiani kasveja tähän aikaan vuodesta, silloin ne saa edullisemmin ja samalla esim. perennoista näkee mikä pysyy hyvännäköisenä koko kasvukauden. 

Lavoja minulla on neljä vierekkäin, niistä ensimmäisessä on nyt isomaksaruohoa juurtumassa istutustarpeisiin tuleville vuosille, toisessa maa- artisokkaa tännäkin istutettavaksi, kolmannessa piparminttu, ruohosipulia ja persiljaa ja viimeisessä ne parsat. Lavat ei montaa vuotta taida enää kestää, mutta vielä niihin on hyvä laittaa kasveja talven ajaksi, keväällä voin istutella niitä mahdollisille lopullisille kasvupaikoilleen jos ne ovat suunniteltuina.

Kanat ovat aina apurina jos kaivetaan, tiput ovat jo emonsa kokoisia. Emo vaan on niin kanaemo että vieläkin yrittää pikkuisiaan siipien alle, vaikka aika mahdotontahan tuo on.

Tämä ompu- upeus on ilmeisesti Antonovka. Puussa on vieläkin omppuja vaikka kuinka. Uskomattoman satoisa tänä vuonna.

Yksi iso iso asia saatiin vihdoin alta pois. Tämä piharakennuksen seinä oli tipahtanut peruskiviltään ja kiero kuin mikä. Uusi sähkökaappi tuli siihen ja sähkölaitos ilmoitti ettei aio kytkeä sitä ennen kuin seinä on korjattu. Järkättiin sitten lapset hoitoon ja isännälle kaveri, jonka kanssa nostivat ja vetivät seinän paikoilleen. Se nousi yli puolimetriä ylöspäin ja puolisen metriä takaisin sisäänpäin ja on nyt suora ja ryhdikäs. Tallin lattia piti samassa rytäkässä avata ja poistaa, siellä on muutamien palkkien korjaus ja sitten laitetaan lattiaksi varmaan parikertainen vesivaneri jonka pitäisi kestää isännän projektiautot. Sen jälkeen pitää vaan päättää mistä autosta aloitetaan korjaus- urakka. Talon remontti on kasvattanut autojen korjausvelkaa aika tavalla ja ollaan tällä hetkellä tilanteessa jossa yksi oma auto pelittää, ja sekin on hätäisesti ostettu jotta olisi edes joku, joka liikkuu. Kun tilat on kunnossa ja talon alakerta alkaa olla valmis alkaa autojen päivitysurakka ja jos ensi kesänä olisi se harrastepelikin liikenteessä, voisi laitaa kellohameen päälle ja rientää jenkkitapahtumiin pitkästä aikaa. 

Samalla kun kaivelin niitä puutarhaostoja maahan innostuin myös jouluruusujen siirrosta. Keksin niille mielestäni oikein hyvän paikan tuosta ajotien vierestä. Siitä kuljetaan ympäri vuoden jatkuvasti ja se on keväällä aurinkoinen, mutta kesällä sopivasti varjossa, juuri hyvä jouluruusulle. Nehän kukkivat helmikuusta eteenpäin, hiukan vuodesta riippuen, siksi niiden pitää olla paikassa jossa ne oikeasti näkyvät, ettei kukinta unohdu jonnekin penkin perälle. Viisi oli hengissä vanhalla talolla, kaivoin niiden mukana isot juuripaakut mukaan ja tein uudesta mullasta penkin niille. Nämä ovat jo useamman vuoden vanhoja ja juurilla oli ihania pikkuisia siementaimiakin. Tästä penkkiä on myös helpo jatkaa, jos niitä saan tämän talven aikana lisää.

Laskuvarjolyhty

 Olen kauan keräillyt laskuvarjolyhtyjä. Niitä oli yhdeksän erilaista vielä vuosi sitten, mutta kun en kaikkia muuttanut tänne uuteen huusholliin, osa paleltui vanhassa talossa talven kovilla pakkasilla. Keräily oli pitkään ikäänkuin taolla ihan siitä luonnollisesta syystä että minulla oli jo kaikki mitä suomeen säännöllisesti tuli. Ulkomailta olisi saanut tilattua hypererikoisuuksia, mutta jotenkin sellaiseen ei nyt ole ollut kiinnostusta. Nyt, pitkästä aikaa käväisin puutarhamyymälässä pojan kanssa ja siellä nökötti myyntipöydällä laskuvarjolyhty jollaista en ollut ikinä edes nähnyt. Montaa hetkeä ei tarvinnut pohtia kun se hyppäsi koriin ja totesin edelleen keräileväni näitä. Uuden yksilön innoittamana vaihdoin myös mullat vanhoihin yksilöihin ja päätin kuvata kukat hyvin, vaikka tänne blogiin, että on helppo maailmalla tarkistaa löytyykö sellainen jo. Tästä uudesta sain nyt kukan kuvan, muut uinuvat talviunta ja joudun odottamaan kevätaurinkoa. Lehdistöltään nämä ovat lähes samanlaisia, siksi kuvat kukista.