tiistai 17. marraskuuta 2015

Neuletakki


Neuloin tytölle kesällä sinisen palmikkoneuletakin ja poika kysyi silloin, koska hän saa omansa. Nyt sai. Hän sai itse valita värin ja tyylin, ja halusi samanlaisen kuin olin hänelle joskus parivuotiaana virkannut. Nyt en lähtenyt virkkaamaan vaan neuloin helmasta ylöspäin yhtenä kappaleena, hihat ominaan ja yhdistin ne alaosaan. En kauheasti tykkää lapsilla vaatteista jotka ovat leveitä, varmaan koska lapseni ovat aika kapoisia ja siksi tein tämänkin pitkäksi ja kapeaksi, menee pitkään.



Kuvia on lähes mahdoton ottaa ilman tätä pikkuassistenttia. Vauhtia on löytynyt ihan kiitettävästi eli lääkekuuri taitaa tehota.

perjantai 13. marraskuuta 2015

Käsillätehtyä, mutta ei remonttia


Kovin vähän ehdin nyt ompelemaan, koska koneet on vanhalla talolla ja siellä ei hurjasti aikaa vietetä. Tarpeeseen piti kuitenkin käydä surauttamassa kauluri kuopukselle. Isommat on tällaisen ison kaulurin saaneet jo pari vuotta sitten, mutta nuorimmalla oli vauvakoko, joka nyt oli auttamattomasti liian pieni. Sai itse valita kankaan varastoista ja surauteltiin yhdessä. Malli on omakehittelemäni ja tykkään sitä kovin, helppo tehdä, kankaasta ei mene hukkaa ja käytännöllinen, lämmittää selkääkin kun takalipare on pitkähkö.



Oih ostos, Hoya linearis, himalajanposliinikukka. Muutamia vuosia sitten se kuului joka kaupan valikoimaan ja minullakin oli se. Tapoin omani ja totesin ettei uuden löytäminen olekaan kovin helppoa. Nyt löytyi sopivaan hintaan ja juuri sopivan kokoinenkin. Kukkikin vielä tullessaan, mutta nyt totuttelee uuteen asuinpaikkaan. Saattaa olla että siirrän sen vielä johonkin pimeämmälle ikkunalle kun sen ei tarvitsekesällä tuossa kovimmassa paahteessa olla.


Tytöille virkattua. Ostin yhden lankakaupan poistokorista edullisesti puuvillalankaa keväällä ja pohdin jokusenkin tovin mitä niistä tekisi. Yhtäkkiä väritkään ei olleet yhtään minua, mutta sitten jossain naksahti ja näin silmissäni mitä minun pitää tehdä. Tuli juuri sellainen, tykkään. Sopii molemmille tytöille, ja ihana ettei näytä kummankaan päällä hassulta, kun on noilla vielä hiukan pituuseroa kuitenkin.


Vaava ja paksukainen. Vaava oli kipeä, käytiin eilen lääkärissä ja nyt kun on flunssan häätö aloitettu on vauhtiakin hurjasto enemmän kuin aiemmin. Paksukainen on löllöpoika Martti, ihana ihana kissa, sylissä ei juuri viihdy, mutta lenkkeilee mukana ja on aina niin nälkäkuoleman partaalla, ainakin omasta mielestään.