perjantai 16. syyskuuta 2016

Viikonloppu


Niin se viikko taas meni. Minulla se kyllä tarkoittaa sitä että kaksi työpäivää vielä jäljellä. Toistaiseksi näyttää siltä, että viimeinen työviikonloppu hetkeen. Jo tässä on mentykin alkuvuodesta muutamalla viikonloppuvapaalla, olen ihan mielelläni kotona samaan aikaan muun perheen kanssa.


On nää kanaset niin mainioita tyyppejä. Tässä on Lupu, pojan nimeämä kana, joka on kesyyntynyt niin että sylittelee säännöllisesti perheen kaikkien jäsenten sylissä ja kulkee pihalla mukana missä meneekin. Alla lauman kylpyhetki piharakennuksen seinustalla.



Päädyimme vessan lattian kanssa tuohon muovimattoon ja kyllä se näyttää hyvälle. Kun taas saisi energiaa rykäistä ja tehdä isompi rupeama valmiiksi asti. Ne nypräämiset, jotka on kyllä hirmuisen tärkeää, on niin puuduttavia kun ei tule valmista. Makuuhuoneen kakluuni on ihan melkein valmistumassa, sitä odotan nyt ehkä eniten. Sen valmistuminen tarkoittaa sitä että saan koko makuuhuoneen käyttöön ja vaatteet pois olohuoneesta, toivottavasti vaikuttaa siisteyteen positiivisesti. Makkariin on tapetitkin ostettuna, mutta ne pääsevät seinälle vasta talvella kun ei ole enää vaaraa niiden halkeamisesta. Nyt ensin vaan koko huone asutuksi.


 Kukkaloistoa kesältä. Jämäorvokkeja kukkakaupan takapihalta, kukkivat huimasti koko kesän ajan. Alla tähtisilmää, joka on kyllä tosi kaunis ja kiva kesäkukka, mutta elää jotenkin pätkissä, välillä ei kukan kukkaa ja toisena hetkenä ihan hurja kukkameri. Alimmaiset orvokit ovat viimevuotisten siementaimia, annan niiden yleensä kukkia ja lopputulos onkin iloinen sekamelska.





sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Kuistin siivous


Siivosin viikonloppuna kuistin, kun kyllästyin jatkuvaan väistelyyn ja kaiken etsimiseen. Viimeksi kun kerroin kuistista oli kauniita harmonisia kuvia juuri tyhjennetystä ja osin myös vastamaalatusta kuistista. Tässä nykyhetki. Kannoin lähes talon kaikki työkalut piharakennukseen ja kävin läpi sataparia kenkiä ym. Ikkunanurkkaan  mitoitettiin jo hyvin alkuvaiheessa juuri tuo puusohva, meillä on puusohvia kaikkiaan kolme ja tämä kuuluu tähän. Tuo puolipyöreä pöytä jäi ylimääräseksi keittiöstä hetki sitten ja se pääsi sohvan kaveriksi. Ikkunalaudoille ostin neljä minisyklaamia ja yhden vihreän kanervan. Nuo viherkasvit olivat jo kesällä tuossa, pitää pian tuoda ne sisälle kylmää pakoon.   


Tämä päädyssä oleva ikkuna jäi karmeineen maalamatta tältä vuodelta, jatketaan keväällä. Pääasia että ikkuna on paikallaan ja seinät ummessa. Yläkuvassa näkyy tuossa keskimmäisessä ikkunassa vielä teipit ulkopuolella maalauksen jäljiltä, pitäisi kiivetä ottamaan pois. Tein tuollaisen valosydämen vanhasta sydämestä ja clas ohlssonilta ostamistani valoista. Sydämiä olisi toinenkin, pitäisikö ostaa toiset valotkin. Niissä on ajastin ja palavat kuusi tuntia sytyttämisestä, hyvä tähän aikaan vuodesta. 



Vielä saa kuvattua tällaisenkin näkymän. Kun rapput palaavat, tulevat ne tähän väliin. Laitoimme vanhan kodin vessan peilin tähän eteiseen, tuohon pöydän tilalle tulee pesukone, kuivausrumpu ja pakastin. Tuo pöytä menee lastenhuoneeseen kun pääsen eroon siitä yhdestä sängystä. Seinällä sähköjohtorulla kertoo ettei tekeminen ole loppumassa. Tällä viikolla kaivetaan sähköt sähköyhtiön toimesta maahan talolle asti ja meille tulee uusi (tai itseasiassa talon ensimmäinen) sähkökaappi piharakennuksen seinään, josta itse kaivamme maakaapelin taloon tulevaan toiseen sähkökaappiin. Täällä on sähkötaulu alkuperäinen, johto vaan seinästä läpi sulakkeisiin ja sen päälle on asennettu etäluettava. Se on auttamattomasti vanhanaikainen ja vaarallinenkin niin hyvä että tulee vaihdettua. Olemme sitä kuitenkin uskaltaneet käyttää kun talon ostaessamme kävi sähkömies putsaamassa taulun ja asensi meille uudet pistorasiat taulun viereen. Toki sähköä käytetään tosi vähän, vain pakolliseen juuri tuon vanhuuden takia.


Tipuset kasvavat silmissä, päästin ensimmäistä kertaa ulkoilemaan ilman verkkoja. Koko ajan piti kyllä itse olla vahdissa kun kissat olivat heti katsomassa että mitäs täällä. Uskovat kun olen vieressä komentamassa, mutten aio kokeilla mitä tapahtuu kun käännän selän. Emo kyllä vahtii hyvin, mutta seitsemään suuntaan se ei onnistu. Alhaalla vielä maasta itsekseen puskenut orvokki, varmaan oikein Aili tädin peruja.


keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Tipuja ja syystakki


Yksi kana alkoi kesällä tekemään katoamistemppuja, se touhusi parven mukana ihan normaalisti ja hetki sen jälkeen sitä ei löytynyt mistään, juuri kun alkoi oikeasti huolestua se mennä vihelsi jossain taas niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Puhelin lapsille että se puuhaa pesää jossain, ja sitten se hävisikin kokonaan. Etsiskelin sitä monena päivänä puutarhasta, metsästä ja piharakennuksen kätköistä, mutta kadoksissa pysyi. Kaksi viikkoa meni kun se yhtäkkiä yksi aamu lensi jostain pihaan. Metsästä tuli, sanoi lapset ja kävelin metsänreunaan katsomaan ja nyt löysin pesän, se oli ihan lähellä, mutta kun kana oli hipihiljaa siinä istunut emme olleet huomanneet missä se oli. Pesässä oli yhdeksän munaa. Viikon verran ehdin sille metsään kantaa ruokaa ja vettä, kun se kauppareissulta tullessa oli pihassa vastassa seitsemän tipun kanssa. Napattiin ne häkkiin ja nyt on saatu iloiten seurata lauman kasvua. Ne kasvaa vaan niin kovinkovin nopeasti, enää ei ole untuvikkoja vaan selkeästi höyheniä näkyvissä ja ruokaa osataan vaatia jossei se ole edessä riittävän nopeasti.  Tipuista kaksi on keltaisia/vaaleita ja loput mustankirjavia. Tuosta etualalla olevasta on ainakin tulossa ruskea. Innolla odotan millaiseksi kasvavat kun äidissä on silkkikanaa ja samaan aikaa äidin ostopaikassa oli kaikenlaisia töyhtöpäitä, jos edes joku töyhtö tulisi näillekin. Tämä kana on kyllä uskomaton hatoja, se yleensä aloittaa siinä tammikuun ekan auringonsäteen aikoihin ja hyvinä kesinä on hautonut kaksi poikuetta putkeen, aiemmin vaan muut kanat on häirinneet haudontaa niin että tipuja on ollut samaan aikaan yhteensä kolme, nyt tuli ennätys kun sai rauhassa touhuta.



Kuopus valkkasi kesällä jättirätistä itselleen takkikankaan ja nyt kyseli että koskas se valmistuu. Otin sen tehtäväksi edellisille ompelulaneille ja tulihan valmista, aika ihana vaikka itse sanonkin. Ollut kovassa käytössä valmistumisestaan asti ja pituuden ansiosta uskoisin sen menevän pitkään.



tiistai 6. syyskuuta 2016

Kuisti




Kuisti oli yksi kesän tärkeimmistä missioista. Se ei ole ihan valmis vielä, mutta ero kevääseen tai viime talveen on huimaava. Kuistihan oli talon ainoa hylättyjen vuosien aikana oikeasti kärsinyt osa. Betoniporras oli uittanut vettä kuistin lattiarakenteisiin niin, että lattian pystyi purkamaan käsin, sen tukipuu oli lahonnut jonka seurauksena se oli irronnut talon seinästä ja keskellä kuistia oli 20 cm kynnys. Viime syksynä ostimme talon alta löytämämme vanhan mallin mukaan tehtyä ulkopaneelia ja aloitimme paneloimaan kuistin ulkoseiniä, mutta talvi puski päälle ja se jäi kesken. Koko talvi kuljettiin kotiin kuistin läpi josta puuttui ikkunat ja ovet, osittain seinätkin. Voitte uskoa miten kylmä tuvassa oli niillä 30 asteen pakkasilla kun kylmäpuskuri puuttui. Keväällä kun heräsimme talviunesta teimme ensin ulkolaudoituksen kuntoon, sen jälkeen mies työsti ikkunoiden karmit ja korjailtiin pokia. Kuistin kuudesta pokasta neljä on maalattu valmiiksi asti ja kahdesta jäljelle jääneestä karmistakin toinen on maalattu ja toinen maalaamatta, niiden maalaus jatkuu kevätpuolella kun pellavaöljymaali taas kuivuu paremmin eikä kaikki maailman ötökät ui maalissa. 

Kuistiin koottiin uusi lattia sieltä säilyneistä vanhoista lankuista, vanhan talon ennen meidän aikaamme puretuista keittiön lattian lankuista ja uusista lankuista. Se oli aika palapeli, mutta nyt kun se on jo maalattukin viimeistä silausta lukuunottamatta siitä tuli oikein hyvä. Kuistilla sijaitsevan vessan seinät paneloitiin sisäpuolelta ja ulkopuolelta, sinne tehtiin uusi lattiavalu ja asennettiin muovimatto. Suihkukaappi on vielä hankkimatta ja ekovessa tekemättä. Rapput purettiin pois tieltä kun kuistia laitettiin, ne pitäisi vielä tehdä takaisin ja laittaa pesukoneen paikka kuntoon.


Aiemmin taisinkin jo kuvata tätä isännän tekemää naulakkoa, se tehtiin talon vanhan nalakon mallin mukaan koko seinän pituiseksi ja maalattiin uulan pellavaöljymaalilla valkoiseksi. Kuistin seinät maalasin samalla maalilla, mutta sävyllä minttu. Ikeassa sattui olemaan tarjouksessa tuollaisia sävymaailmaan sopivia peltilaatikoita jotka laitoin tuonne hattuhyllylle.


Kuistia tehtäessä oltiin päätetty että koitetaan luovasti käyttää samalla pois kaikkea entisistä remonteista ylijäänyttä materiaalia. Minulle oli selvää, että haluan kuistin paneloitua tuolla helmipaneelilla. Kun oltiin ikkunan alapuolella alkoi paneelikasa uhkaavasti loppua ja intoa oli vaikka muille jakaa. Käväisin sitten vanhassa navetassa tutkimusreissulla jos sinne olisi edellisistä remonteista jäänyt joitain paneelinpätkiä jotka voisi hyödyntää. Löytyihän sieltä, muutama tuota leveämpääkin, sinne  ne sujahti joukkoon.

 


Tässä kuvakulmassa näkee tuon vessan, naulakko on tuolla vessan takaseinällä ja käytävän päästä menee ovi vanhempien makuuhuoneeseen. Nyttemmin vessan ovi on taas paikallaan ja vessassakin on kaappi. Vessan eteen tehtiin tuollainen "lattialämmitysmatto" ajatellen kurakelejä ja kolmen lapsen eestaas ramppaamista, kuivuisi edes kengät tuon päällä. Sekin on jo valettu, mutta loppusilaus ja maalaus puuttuu. Alakuvassa kuistin puolelta, ikkunan alunen laitettuna. Tuo oikealle jäävä seinä on kuvassa vielä kesken, nyt se on valmis. Rappujen kohdalta emme vielä paneloineet, koska haluaisin paneelien jatkuvan ylös asti ehyenä ja se on helmpompi toteuttaa niin, että ensin asennentaan rapput takaisin.



Keltainen kanttarelli


Naminaminami, kanttarelleja tulee edelleen aivan hurjasti. Taas oli kanttarellisoppapäivä, se on kyllä niin helppoja hyvä ruoka. Ja koko porukka syö sitä niin ettei pisaraakaan jää. Paistan kanttarellit ja sipulin voissa hellalla ja kun sienet ovat haihduttaneet turhat kosteudet pois odotellaan hiukan vielä rapsakkuutta ja kattilaan, kattilaan kaadan kuohukermaa sienien määrän mukaan, soseutan ja ääntä kohti.




Martti vetelee hirsiä <3

torstai 1. syyskuuta 2016

Tilkkuja


Ompeluksia välillä. Kun tyhjensin vanhaa huushollia tuli varaston uumenista esiin tilkkujemma. Kankaanpaloja joista ei olisi enää saanut edes pipoa, mutta en ollut raaskinut heittää pois. Leikoin koko (ison) kasan 15 x 15 senttiseksi palaksi ja aloin yhdistelemään. Nuorimmaisen sänkyyn pedattu peitto on trikoopaloista, siinä on aika montaa kangasta joista tein hänelle vaatteita pienempi ollessaan. Tähän innostuin lisäksi leikkaamaan muutaman vauvanvatteen joista en kirppiksellä ollut päässyt eroon.


Sulon lemppari päikkäripaikka.



Ikean vanhoista hyllyistä tehtiin tytöille aarteidensäilytyspaikka nuorimman sängyn päätyyn. Sänky on kyllä myynnissä ja tarkoitus siirtää tyttö ostamaani kolmikerrossänkyyn joka on tätä sänkyä vastapäätä. Tähän kohtaan tulee vanha keittiönpöytämme. Tytöt ovat hurjia askartelemaan ja piirtämään ja kodin muita pintoja suojellakseni totesin että helpointa on kun heillä on kunnollinen oma pöytä.


Tämän peiton tein pojalle, siinä on myös käytetty paloja joista hänellä on ollut vaatetta vuosien varrella. Isompien lasten peittoja jatkoin pienemmillä paloilla kun halusin käyttää kyseisistä kuoseista ihan kaikki palat.


Ja keskimmäiselle tytölle tällainen hänen värisensä peitto. Tässä kohtaa mopo keuli sen verran että ostin tilkkupussin pinkin ja keltaisen sävyissä ompelututultani. Joukossa on silti myös tytön vaatteista paloja. Pinkkeihin yksivärisiin palohin kokeilin tuollaisia rusetteja. 


Ja vielä yksi, ihana ihana. Tässä on kaikki joustofroteeta, Tämän peiton teko aiheutti eniten tunteenpurkauksia, olihan lasten vauva- ajan vaatetus ja vaipatus hyvin pitkälti joustofroteeta. Tässä on myös paljon ihan niitä ensimmäisiä kuosillisa kankaita, joita alkoi tulemaan silloin kahdeksan vuotta sitten, muunmuassa myllymuksujen kuosikisan satoa ym. Tämä saa olla sellainen jokapaikan peitto, milloin sohvalla, milloin päiväpeittona kun joku muu on pesussa tms.

Ihan hurja tilkkuinspiraatio jäi näistä päälle. Päässä pyörii mihin käyttöön loput valjastaisin, niitä jäi nimittäin vielä. Trikoota vähemmän, joustista ihan muutama ja veloureista kaikki.