torstai 22. kesäkuuta 2017


Joku tulppaani sentään on jaksanut kukkimiseen asti, tuon valkoisen yksinkertaisuus on tosi kaunis. Alla on vaaleanpunaisia parin vuoden takaa, kiva kun kukkivat uudestaan, viime vuonna niitä ei näkynyt. 



Yllä Iris Germanica - Saksankurjenmiekka. Se löytyi tämän talon pihalta kun aloimme heinää niittämään ensimmäisenä kesänä. Alla joku maksaruoho, kukkii pinkein kukin ja leviää hyvin. 




 Maija sai oman korin kontista, siellä voi olla muilta kissoilta piilossa sisällä ollessaan. Alla ihanat ihanat heräteostot lankamaailmasta. Aloitin jo huivin tekoakin. Lanka on La Doro, 100% superwash villaa, kaikki kerät erilaisia vaikkka sama värierä, neuloessa innolla odottaa mitä väriä tulee seuraavaksi.


tiistai 13. kesäkuuta 2017

Opetustaulut



Käsityömessuilla bongasin ensimmäsen kerran näitä Ebba Masalinin opetustaulukuoseja eri tuotteista. Ihastuin niihin oikopäätä, aivan ihania muttei minulla llut varaa ostaa mitään. Keväällä pidin kukkakurssia ja sain kiitokseksi taitoshopin paperikassissa kahvia, teetä ja sulkaata. Ihailin paperikassia ja vannoitin ettei sitä saa antaa eteenpäin kun tykkään siitä niin. En keksinyt sille oikein mitään virkaa kunnes kerran keksin että teen siitä taulut. Niin tein, mies leikkasi tuollaiset nurkissa kierineet vanerinpalat pyytämäni kokoisiksi ja minä liisteröin paperikassien sivut niihin. Tykkään ihan kympillä. Taulut on lastenkamarin seinällä tauluhyllyillä. Ihailin taitoshopissa myös näitä lakanoita, niille olisi tarvettakin, lakanoille, raaskisikohan sitä?



Kuiva- ainekaappi alkaa tyhjenemään, ekat lipstikat kuivattu jo tälle vuodelle, talvella pitäisi olla kaikkea niin paljon että juuri ja juuri menee ovi kiinni. 



 Pihalta ihanuuksia, kirjopikarililjat, Mummi niitä aina yritti kasvattaa onnistumatta, onneksi meillä tuntuu elävän vaikkeivät itsekseen lisäännykään. Perennapenkeissä ovat, tulppaaneita tulikin tänä vuonna tosi huonosti, osa vaan kehittyi ja niissäkin joitain vaurioita, olikohan liian hankala talvi.



Taas ruuanlaittopäivä.



tiistai 23. toukokuuta 2017

Kesä



Pitkästä aikaa ehdi turisemaan tänne vähän jotain. Joulu ja toukokuu on ne meidän alan hurjat työkuukaudet, sitä käy kotona kääntymässä ja jos kerkee tekee viisi kattilallista ruokaa kiireisempiä päiviä varten. Unelmatorttu esikoisen myöhästyneille synttäreille toisen puolen isovanhempia varten. Alla kevään puutarhamessuilta ostettu haisulikukka. Ostin itselleni kriinumeita , valkoisen ja kaksi vaaleanpunaista, mutta arvioijakaverin kanssa vaihdettiin. Hän sai kriinumin ja minä sain haisulin. Meinaan istuttaa multaan, kun tämä kaveri tekee aika mageet lehdet. Kukkakin tosi kaunis ja kiehtova, haju ei. Kivasti kiertyy tuo terälehden pää ton kukan ja varren ympärille.




Mehuja keittelin kun piti saada toinen pakastin tyhjäksi. Pohjalla oli jemmassa marjoja karoineen, mehuiksi tarjkoitettu, talven pakkasilla piti keittää mut onneks oli jäinen kevät niin onnistui vielä. Tehtiin myös keittiöön uusi pöytä. Jalkana vanha pieni pyöreä pöytä, uusi pöytälevy ja tokmannilta vahakangas, tuli ihana. Pyöreä pöytä sopii keittiön malliin paremmin ja on enemmän tilaa liikkua, hankala vaan halusin sellaisen jossa yksi jalka vain tai jalat niin sisällä että mahtuu just niin monta tuolia kuin haluaa, piti siis tehdä itse.  




Aurinko antaa virtaa myös ulkona touhuamiseen ja rempallaan olevia nurkkia ehostelemaan. Maalattiin puuvajan seiniä yks viikonloppu. Ensin oli pakko koska toi kasvihuoneen tausta piti ehostaa ennen kasvihuoneen viimeistelyä. Sit olikin kiva maalata pitkästä aikaaniin edettiin toisellekin seinälle. Ylös pitäisi vielä päästä jollain konstilla. Vitsit kuinka upeaa lautaa tuo seinä, pehmeää kuin persikka, vaikka kuinka silittelisi ei tikun tikkua tule käsiin. Ihan punamullalla maalattiin, oisin itse valinnut sen tummemman sävyn, mutta tätä oltiin purkki saatu ilmaiseksi niin sillä mentiin nyt.




keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Lastenkamari

 

Mööbleerasin lastenkamarissa. Tytöillä oli lelut sellaisessa 50 luvun laatikostossa ja se oli vähän hankala, koska laatikot kulkivat huonosti ja olivat kovin matalat. Huone oli myös kovin täynnä ja tunkkainen ja lopulta saatiin tehtyä päätöksiä huonekalujen suhteen. 

Hain autotallista tämän ystäväni vanhan keittiökaapin jonka sain kun he remontoivat keittiötään. Laitoimme sen seinään, javaihdoimme nupit. Kaapin takana on rimat jotta siellä kiertää ilma kaapin pysyessä irti seinästä. Se estää kastepisteen muodostumista seinän lämpimälle puolelle. Tauluhyllyt tuohon keittiön vastaiselle seinälle ja askartelupöytä tytöille. Meillä on aikaansaavia lapsia askartelun saralla ja tämä vanha keittiönpöytämme on ollut oikein oivallinen heidän askarteluihin ja värittämisiinsä. Noi ikean pikkulaatikostot on tarkoitus vielä kiinnittää seinään ja käydä katsomassa onko niitä vielä saatavilla samanlaisia, tuohon mahtuisi kolmas ja ne nielee hyvin askartelumateriaalia.




Kaappin mahtui tosi kivasti tuollaisia muovilaatikoita joihin laitoin lelut ja osan askartelutarvikkeista. Alla olevat huonekalut päätettiin pistää kiertoon. Pöydän ostin vasta kesällä, mutta ei se oikein löytänyt meiltä paikkaansa, toivottavasti uudessa kodissa löytää. Lipasto on miehen entisöimä ja se saa hetken mietinnän ajan asua vielä eteisessä ja vintillä mutta tästä huoneesta se saa häädön.Kuvaan koko huoneen kun saan nämä ylimääräiset sieltä pois.




Ihana ihana jouluruusu kukkii jo kukkapenkissä. Kesä tulossa...

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Juhannusruusut



Helmikuussa iski sellainen kummallisuus kuin tapetointi- into, ei olekaan ollut minkäänlaista intoa mihinkään pitkiin aikoihin. Koko viime kesän remontitkin tuntuivat olevan lähinnä pakkoa. Noh, onneksi kaapissa odottivat kolme vuotta sitten ostetut juhannusruusut. Kattila tulille, liisterin keittoon ja tapetit seinään, saatiin loppuun asti. Tämä on lastenkamarin vieressä oleva kamari, tuleva työhuone, nyt siellä nukkuu esikoinen. Listat tästä huoneesta uupuu kokonaan, oli modernisoitu laajennuksen yhteydessä ja tämän huoneen listoja oli käytetty kuistissa. Onneksi samaa mallia saa ostaa, kun kukkaro taas voi paremmin haenne uudet vanhannäköiset listat, tuota meidän listamallia saa vielä pikkusahoilta ympäri maan.









 Jossain vastaavassa pikkupuuskassa tuhosin tilkkulaatikosta tilkut pois. Jokaisen lapsen alushousuvarastot kunnossa, ainakin hetken. Kolme eri kaavaa, kaikki ottobreistä vuosien varrelta, ja oikein hirvitti kuinka isoja kokoja sitä joutuu tekemään, mihin jäi mun vauvat? Oli pitkästä aikaa hirmukiva ommella, ehkä sitä itsensä taas löytää?


maanantai 3. huhtikuuta 2017

Tauon selätystä



Kirjoittelin viimeksi viime vuoden marraskuussa. Suuret oli suunnitelmat joulunpäivityksistä ynnä muusta. Joulukuu meni töissä, lähes vuorotta ja tauotta. Parin kuun duunit yhdessä, kun vihdoin oli juhlan vuoro saimme nauttia siitä kaksi juhlapyhää. Tapaninpäivänä alkoi sama painajainen kuin vuosi sitten. Esikoisen harvinainen sairaus nosti päätään ja vaihdoimme taas vuoden tyksissä. Suuria kysymyksiä vailla vastauksia, suuria kyyneliä, pieniä ilon hetkiä. Kotiin on päästy ja koulu ja arki pelaa, mutta mihinkään ylimääräiseen ei ole puhti riittänyt. Hiukan olen ommellut ja neulonut, jos niitä saisi tänne päivitettyä, aloitettua taas.










tiistai 8. marraskuuta 2016

Talvi tuli


Niin hyvä kuva meidän Sulosta. Sulosta kasvoi kesän aikana oikein varteenotettava kissaherra, siitä rimpulakonttisesta kuikelosta on vain muistot jäljellä. Veljensä oli kyllä reilusti isompi, mutta niin ne on ihmis sisaruksetkin eri puusta.


 Pojan paidat oli kaapissa kutistuneet, kaivoin esille kankaat ja kaavat. Tähän kokoon en ole löytänyt sellaista täydellistä kaavaa, mutta näitä ihan ok kaavoja on. Niitä sitten, Obn kaavoja molemmat. Laitoin paidat olohuoneen peiliin killumaan, tapetit on kyseisessä huoneessa kovin repaleiset, kiitos kissojen ja lasten. Keväällä on tämän huomeen vuoro päästä yön alle, siihen asti katsellaan repaleita.




 Tämä hukkapaita oli pojan mielestä paras, kahteen muuhunkin sai kankaan valita, mutta tämä kolahti. Harmi vaan hukkakangasta oli tosi vähän, mutta silloin kun luovuus on pantava koville tulee usein onnistunein lopputulos. Erittäin hyvä, ellei täydellinen - ollut valmistumisesta asti päällä, se jos joku kertoo mieleisestä vaatteesta.



Kuvasin lastenkamarin porinmattia, tässä onnistui väritys mieestäni niin huippuhyvin. Osin ihan vahingossa. Tuo tapetti on tuollainen kukkaisa retro ja juuri tämä malli porinmatista mielestäni se retroin noiden emaliyksityiskohtien ansiosta. Mehän pohdimme tuon matin maalaamista, mutta onneksi ei jaksettu tehdä sille mitään, se on juuri hyvä noin. Muuriseinän maali on jämä edellisen kodin keittiön lattiasta ja tapetin valkkasin Philgren & Ritolan mallistosta, Tunturikukka nimeltään. Ekalla kerralla talossa sisällä käydessäni näin huomneen punakukkaisella tapetilla mielessäni ja intuitioon kannatti näköjään luottaa. Yksi ilta saunasta sisään kulkeissani katselin tänne lastenkamariin ulkoa ja sieltä välittyi sellainen upea kukkaisa valo, kutsuva valo. Jos joskus pelkäsin tapetin olevan liian kukkaisa, se oli väärä pelko. Punainen tuoli on vaellellut siellä ja täällä ja siihenkin olen monesti meinannut pansselin iskeä, nyt kun sen vaellutin tuohon niin enpä taidakaan maalata sitä kun sopii hyvin tänne. Istuinosan se vaatii, se oli sellaista kortta, jonka päälle ei uskaltanut enää istua. Kissa tuli siitä läpi niin ankkasin sen pesään aamulla. Tuoli tuli miehen mummulasta, tunnearvo iso siis.



Tätä tehtiin hartaudella, vuosi vierähti, nyt on valmis. Kaksi korjauspalaa itse kakluuniin, ympärillä vähän rapattavaa. Kevättalvella pääsee tämäkin huone tapetoinnin kohteeksi. Sitä onkin odotettu. Ensi kesänä, pienenä varovaisena haaveena voisi olla alakerrasta valmis koti. Tänne tuli talvi, piippuhomma jäi vähän kesken, ja pihalla olisi ollut hommaa vielä vaikka kuinka, mutta piti aloitttaa talvitauko. Kanalankin luukku naulattiin kiinni ja pantiin eriste taakse, ei enää ulkoilua ennen ensi vuotta. Mekkalasta päätellen kanat olivat asiasta eri mieltä, mutta ei ne ulos enää tulisi kun lunta on maassa, liian pelottavaa, vaatia voi silti.