keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Lastenkamari

 

Mööbleerasin lastenkamarissa. Tytöillä oli lelut sellaisessa 50 luvun laatikostossa ja se oli vähän hankala, koska laatikot kulkivat huonosti ja olivat kovin matalat. Huone oli myös kovin täynnä ja tunkkainen ja lopulta saatiin tehtyä päätöksiä huonekalujen suhteen. 

Hain autotallista tämän ystäväni vanhan keittiökaapin jonka sain kun he remontoivat keittiötään. Laitoimme sen seinään, javaihdoimme nupit. Kaapin takana on rimat jotta siellä kiertää ilma kaapin pysyessä irti seinästä. Se estää kastepisteen muodostumista seinän lämpimälle puolelle. Tauluhyllyt tuohon keittiön vastaiselle seinälle ja askartelupöytä tytöille. Meillä on aikaansaavia lapsia askartelun saralla ja tämä vanha keittiönpöytämme on ollut oikein oivallinen heidän askarteluihin ja värittämisiinsä. Noi ikean pikkulaatikostot on tarkoitus vielä kiinnittää seinään ja käydä katsomassa onko niitä vielä saatavilla samanlaisia, tuohon mahtuisi kolmas ja ne nielee hyvin askartelumateriaalia.




Kaappin mahtui tosi kivasti tuollaisia muovilaatikoita joihin laitoin lelut ja osan askartelutarvikkeista. Alla olevat huonekalut päätettiin pistää kiertoon. Pöydän ostin vasta kesällä, mutta ei se oikein löytänyt meiltä paikkaansa, toivottavasti uudessa kodissa löytää. Lipasto on miehen entisöimä ja se saa hetken mietinnän ajan asua vielä eteisessä ja vintillä mutta tästä huoneesta se saa häädön.Kuvaan koko huoneen kun saan nämä ylimääräiset sieltä pois.




Ihana ihana jouluruusu kukkii jo kukkapenkissä. Kesä tulossa...

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Juhannusruusut



Helmikuussa iski sellainen kummallisuus kuin tapetointi- into, ei olekaan ollut minkäänlaista intoa mihinkään pitkiin aikoihin. Koko viime kesän remontitkin tuntuivat olevan lähinnä pakkoa. Noh, onneksi kaapissa odottivat kolme vuotta sitten ostetut juhannusruusut. Kattila tulille, liisterin keittoon ja tapetit seinään, saatiin loppuun asti. Tämä on lastenkamarin vieressä oleva kamari, tuleva työhuone, nyt siellä nukkuu esikoinen. Listat tästä huoneesta uupuu kokonaan, oli modernisoitu laajennuksen yhteydessä ja tämän huoneen listoja oli käytetty kuistissa. Onneksi samaa mallia saa ostaa, kun kukkaro taas voi paremmin haenne uudet vanhannäköiset listat, tuota meidän listamallia saa vielä pikkusahoilta ympäri maan.









 Jossain vastaavassa pikkupuuskassa tuhosin tilkkulaatikosta tilkut pois. Jokaisen lapsen alushousuvarastot kunnossa, ainakin hetken. Kolme eri kaavaa, kaikki ottobreistä vuosien varrelta, ja oikein hirvitti kuinka isoja kokoja sitä joutuu tekemään, mihin jäi mun vauvat? Oli pitkästä aikaa hirmukiva ommella, ehkä sitä itsensä taas löytää?


maanantai 3. huhtikuuta 2017

Tauon selätystä



Kirjoittelin viimeksi viime vuoden marraskuussa. Suuret oli suunnitelmat joulunpäivityksistä ynnä muusta. Joulukuu meni töissä, lähes vuorotta ja tauotta. Parin kuun duunit yhdessä, kun vihdoin oli juhlan vuoro saimme nauttia siitä kaksi juhlapyhää. Tapaninpäivänä alkoi sama painajainen kuin vuosi sitten. Esikoisen harvinainen sairaus nosti päätään ja vaihdoimme taas vuoden tyksissä. Suuria kysymyksiä vailla vastauksia, suuria kyyneliä, pieniä ilon hetkiä. Kotiin on päästy ja koulu ja arki pelaa, mutta mihinkään ylimääräiseen ei ole puhti riittänyt. Hiukan olen ommellut ja neulonut, jos niitä saisi tänne päivitettyä, aloitettua taas.










tiistai 8. marraskuuta 2016

Talvi tuli


Niin hyvä kuva meidän Sulosta. Sulosta kasvoi kesän aikana oikein varteenotettava kissaherra, siitä rimpulakonttisesta kuikelosta on vain muistot jäljellä. Veljensä oli kyllä reilusti isompi, mutta niin ne on ihmis sisaruksetkin eri puusta.


 Pojan paidat oli kaapissa kutistuneet, kaivoin esille kankaat ja kaavat. Tähän kokoon en ole löytänyt sellaista täydellistä kaavaa, mutta näitä ihan ok kaavoja on. Niitä sitten, Obn kaavoja molemmat. Laitoin paidat olohuoneen peiliin killumaan, tapetit on kyseisessä huoneessa kovin repaleiset, kiitos kissojen ja lasten. Keväällä on tämän huomeen vuoro päästä yön alle, siihen asti katsellaan repaleita.




 Tämä hukkapaita oli pojan mielestä paras, kahteen muuhunkin sai kankaan valita, mutta tämä kolahti. Harmi vaan hukkakangasta oli tosi vähän, mutta silloin kun luovuus on pantava koville tulee usein onnistunein lopputulos. Erittäin hyvä, ellei täydellinen - ollut valmistumisesta asti päällä, se jos joku kertoo mieleisestä vaatteesta.



Kuvasin lastenkamarin porinmattia, tässä onnistui väritys mieestäni niin huippuhyvin. Osin ihan vahingossa. Tuo tapetti on tuollainen kukkaisa retro ja juuri tämä malli porinmatista mielestäni se retroin noiden emaliyksityiskohtien ansiosta. Mehän pohdimme tuon matin maalaamista, mutta onneksi ei jaksettu tehdä sille mitään, se on juuri hyvä noin. Muuriseinän maali on jämä edellisen kodin keittiön lattiasta ja tapetin valkkasin Philgren & Ritolan mallistosta, Tunturikukka nimeltään. Ekalla kerralla talossa sisällä käydessäni näin huomneen punakukkaisella tapetilla mielessäni ja intuitioon kannatti näköjään luottaa. Yksi ilta saunasta sisään kulkeissani katselin tänne lastenkamariin ulkoa ja sieltä välittyi sellainen upea kukkaisa valo, kutsuva valo. Jos joskus pelkäsin tapetin olevan liian kukkaisa, se oli väärä pelko. Punainen tuoli on vaellellut siellä ja täällä ja siihenkin olen monesti meinannut pansselin iskeä, nyt kun sen vaellutin tuohon niin enpä taidakaan maalata sitä kun sopii hyvin tänne. Istuinosan se vaatii, se oli sellaista kortta, jonka päälle ei uskaltanut enää istua. Kissa tuli siitä läpi niin ankkasin sen pesään aamulla. Tuoli tuli miehen mummulasta, tunnearvo iso siis.



Tätä tehtiin hartaudella, vuosi vierähti, nyt on valmis. Kaksi korjauspalaa itse kakluuniin, ympärillä vähän rapattavaa. Kevättalvella pääsee tämäkin huone tapetoinnin kohteeksi. Sitä onkin odotettu. Ensi kesänä, pienenä varovaisena haaveena voisi olla alakerrasta valmis koti. Tänne tuli talvi, piippuhomma jäi vähän kesken, ja pihalla olisi ollut hommaa vielä vaikka kuinka, mutta piti aloitttaa talvitauko. Kanalankin luukku naulattiin kiinni ja pantiin eriste taakse, ei enää ulkoilua ennen ensi vuotta. Mekkalasta päätellen kanat olivat asiasta eri mieltä, mutta ei ne ulos enää tulisi kun lunta on maassa, liian pelottavaa, vaatia voi silti.

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Ompelua


Työkaveri sai poikavauvan ja halusin ommella hänelle lahjan. Tein kaksi bodya ja housut. Bodyt kokoa 56, molemmat trikoota. Housut velouria ja koko sama 56. Kaavat ottobren vanhasta numerosta. 
 Lisäksi tilkkupeitto veloustilkuista, toivottavasti päätyvät käyttöön.



 Samalla kun kaivelin koneet esille ja käyttöön leikkelin omillekin lapsille hiukan tarpeellista ja mieluista. Pitkän aikaa on menty pääosin ostovaatteella ja pikkusisko ison siskon vanhoissa mun tekemissä. Uutena en itse osta vaatett juuri ollenkaan, jos vaate on päätynyt kirpputorille hyvässä kunnossa, se usein kestää käyttöä vielä meilläkin. Tytöillä oli nyt joitain ostovaatteita ihan uusinakin saatu ja voi että kun harmittaa kun saumat alkavat kiertää ekan pesun jälkeen ja kangas menettää muotonsa. Kun ostan itse laadukkaat kankaat ja ompelen, saan paljon kestävämmät ja mukavammat vaatteet. 

Eka satsi kuopukselle, kolme paitaa ja mekko.


Tämä paita erivärisine hihoineen on mun suosikkini. Tuo paidan kangas on viljamin puodin tosi hyvää ja laadukasta trikoota kuokkavieraat kuosilla, pillkuhiha paapiita ja musta ihan perusmustaa.
 

Tämä taitaa olla tytön suosikki. Kuviokangas paapiita ja muut joitain loppuja laatikon pohjalta. Alla toinenkin paapii, pitkillä hiharesoreilla kun muuten ei olisi riittänyt kahteen paitaan.



Vanhemman tytön yläosat, kaksi paitaa, kaksi mekkoa ja jumpsuitti.


Selian ihana pesukarhukuosi, äiti tykkää, ilmeisesti tyttökin, ihan peruspaita. Alapuolella paapiin sama kuin kuopuksella.



Vanhemman mekko kukkakankaasta ja yksivärisestä. Eriparihiha mielenkiitoa luomassa. Tämä oli myös hänellä ekana päällä. Toivon että mahtuu vielä ensi kesänä. Tytön jumpsuitti kävi pieneksi ja päätyi pikkusiskolle, hänelle uusi paapiin myyry soittaa kankaasta.



Ja toinen kuokkavieraat, pidempi tunika jonka elättelen menevän pitkään koska pikkusisko saa mekon sen jäätyä pieneksi isolle siskolle. 

Sain tosi monta kangasta pois kaapista käyttöön ja uskalsin iskeä sakset myös näihin ihanuuksiin. 

Tulollaan vielä pojalle paitoja ja housukaavat piirettynä.

tiistai 1. marraskuuta 2016

Piharakennus


 Kuvasin tätä piharakennuksta tuolta takapuolelta, lantalan katon alla. Siellä on säilyneet kaikki alkuperäiset värit ja puuosat ehjänä koska katto on suojannut seinää niin hyvin. Etupuolella on hiukan surullisemman näköistä, mutta ainakin tiedämme minkänäköinen rakennuksen tulee olla. Nämä puna- ja keltamulta ovat kyllä tosi hyvät värit yhdessä. Ovet on melkein mustat, onkohan ne aikoinaan tervattu? Huussin ovi on taivaansininen, sekin sopii yllättävästi tähä väripalettiin.



   
Noi sokkelin kivet ovat henkeäsalpaavan upeat. Niillä on syvyyttä ja korkeutta melkein puolimetriä ja leveyttä reilu metri. On hirmu vaikea ymmärtää miten noita on liikutettu ja lohkottu ajalla ennen sähkötyökaluja. Navetan runko on tehty pystyhirsistä ja yläkerta laudoitettu. Siinä on paljon hommaa ennen kuin se on entisessä loistossaa, mutta eiköhän se joku päivä vielä hymyile. 

Kissanpojat riehuivat takana kun kuvasin, piti näpätä heistäkin pari kuvaa.