torstai 7. joulukuuta 2017

Tauon jälkeen



Pitkä aika edellisestä kirjoituksesta. Syksy oli hurjan kiireinen. Olin pari viikkoa ulkomailla töissä ja sen jälkeen on riittänyt vientiä näissä tutuissa piireissä.

Klompelompen huppuja on valmistunut pari lisää. Ostin hangon lankasatamasta ihanaa alpaca blend chunkya kahdessa värissä ja huout valmistuivat isommalle tytölle ja itselleni. Pienin saikin pitää sen ruskean karhuhupun. Kiva malli, neuloo joutuisasti mutta silti joutuu ajattelemaan mitä tekee aina välillä.


Täällä on luntakin ehtinyt jo parikolme kertaa ja aina tulee kuitenkin vettä... Tälläkin hetkellä lotisee pihalla...


Kananen kuvitteli hautovansa armeijan... Ei onnistunut yhtäkään...


Yehtiin maahanmuuttajaäidin avustamana bulgursalaattia yhdessä mlln tapaamisessa. Miksi meillä syödään niin mautonta ruokaa??? Oli tosi hyvää ja aika nopea tehdäkin. Alhaalla vielä vikkaamiani patalapun alkuja, pitäisi kaivaa neula ja päätellä... Miten se aina onkin niin vaikeaa...



sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Eksyin lankakauppaan


Käväisin Hangossa töissä viikolla. Sieltä kävelykadulta löytyi ihanaakin ihanempi lankakauppa, Lankasatama. Pitihän siellä piipahtaa ja óstaa. Alekorissa oli keriä kahdella eurolla, siitä villat yläkuvassa ja puuvillat alakuvassa. Suunnnitelmat jo valmiita mitä tulee. Alpaca blend chunkyt ostin seuraavaa huppua varten, toivottavasti riittää...




Metsäretkellä kohtasimme koivun elämänsä loppuvaiheessa. Toiselta puolelta puu näytti olevansa elämänsä voimissa, mutta ihmettelin pientä purukasaa sen juurella. Toiselta puolelta näkyi puun sinetöity kohtalo, joku seuraava rivakampi tuuli sen kaataa, koska sen koko puuaines kuoren sisältä oli syöty pois. Hevosmuurahainen ehkä?




Syksyn eka kukkopata on tehty ja syöty. Keitin kukkoa ensin hellalla muutaman tunnin, jonka jälkeen lihat suorastaan tippuivat luista. Lihat takaisin liemeen ja joukkoon peunaa ja pakastevihannespussi ja mausteita, kattilallinen meni niin että hujahti.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Villaa


Syksy toi taas koti- illat ja neulomisen. Panta itselle lämmikkeeksi. Noro kyreon socklankaa oli hassu nöttönen jäljellä. Aloitin pipoa mutta koska ei riittänyt tuli panta, aika kiva.


Kirjastosta lainasin klompelompe kirjan, varmaan sen ensimmäisen. Mitä ihania ohjeita koko kirja täynnä, nyt jo hirvittää, jos se pitääkin palauttaa heti ensi kuussa. Oli tosi vaikea valita mitä tekisin, halusin tehdä jotain mihin ei tarvitse ostaa lankaa, nopea ja käyttöön tuleva. Valkkasin tämän hupun, keskimmäinen tyttö sen halusi itselleen vaikka pienin nyt mallina onkin. Ihana malli, sinne alle sopii tarvittaessa pipo, tai sitten voi käyttää tallaisena esim kauppaan mennessä. Korvat tyttö halusi siihen lisää, ne ei olleet ohjeessa. Lanka oli jotain Viking naturgarnia kaapin kätköistä, ostin sen joskus kontista sellaisessa lankasäkissä, 250grammaa meni. Haluan tehdä vielä toiselle tytölle ja itselleni samanlaiset, mutta niihin ei nyt lankavarasto taivu niin siirryin hetkeksi toiseen ohjeeseen.



Uusi herkku, kanat munii taas hyvin ja piti aloittaa munahävitys. Munia, kookosmaitoa, pinaattia fetaa ja paljon sipulia. Kaikki sekaisin ja uuniin 200, hyvää.


Metsäretken väriterapiaa...


perjantai 1. syyskuuta 2017

Syksyn töitä


Täällä on kuumeinen säilöntä meneillään. Syksy on siksi ihana vuodenaika, että saa toteuttaa tätä hamsterigeenin toimintaa. 

Tänä vuonna on taas ollut herkkutatteja hurjasti, mä kuivaan keräämäni tatit hyötykasvikuivurilla ja piilotan talvisin risottoihin ja kastikkeisiin sillei sopivasti. Ne säilyykin kuivattuna tosi kauan, muutamia vuosia sitten oli sellainen hullu tattivuosi jolloin ei ollut ees matoja ja kuivatin sitä ämpärikaupalla, kolme vuotiaana syötiin viimeiset kuivatut ja ihan priimaa oli. Suppilovahverot kuivaan myös silloin kun niitä on, tänä vuonna en ole vielä niitä bongannu, mutta en kauheasti etsinytkään.



Ekat hillot ja mehutkin keitettynä. Harvoin näin aikaisin teen mehuja tai hilloja, mutta tuli pakkaset täyteen ja sain mahdollisuuden kerätä pensasmustikkaa jolle piti saada tila. Nappasin siis huonolaatuisimmat mansikat maijaan ja tein eka niistä mehun ja mäskistä hilloa. Mehuksi lisäksi viimeiset viinimarjat puskista kun pääsi turhan kypsiksi. 



Mustikkaa ostin kesällä pari ämpärillistä kun työtilanne näytti siltä ettei metsässä paljoa keräillä. Puoli ämpäriä hain yksi ilta juuri ennen ukkossadetta. Meilläpäin on vieläkin mustikkaa metsissä, katsotaan jos viikonloppuna lisää. Alla kuva pakkasen tetriksestä, yhtään purkkia enempää ei menisi, joitain pusseja voisi väleihin saada. Lihalientä keitinkin eilen. Muutama kukko ja kana odottaa pataan pääsyä, niistäkin liemet keittelen, ja lihat syödään, jos viikonloppuna aktivoituisi asian suhteen. 

Meillä on kaksi arkkupakastinta, iso ja pieni, tavoitteena on aina että molemmat ovat syksyllä piukassa ja kun kaikki mahtuu isompaan pieni sammutetaan ja taas kaikki pieneen, kun mahtuvat ja saa ison sulatettua. Tää tapa on ollut tosi kätevä, molemmat tulee kunnolla sulatettua ja kaikki marjat käytettyä kun pysyy tietty järjestys. Mä en laita rasioihin mitään vuosilukujakaan siksi, koska kaikki on aina edellisvuotista, jos jotain tuppaa jäämään sen syömistä tehostetaan kunnes loppuu. Joka vuosi tulee laitettua vaan eri määrät eri marjoja riippuen mitä on tarjolla sopivasti ja minkä verran. Tänä vuonna meni 15 kg mansikkaa, 5 keitin mehuksi ja hilloksi. Mustikkaa se kaksi ja puoli ämpäriä. Eka vuosi kun en laskenut viinimarjoja, mutta 20 litran paikkeilla sekin, vadelmaa mitä jaksoi kerätä, samoin saskatoonia, ehkä muutama litra. Pensasmustikka on ihan uusi tuttavuus, sitä keräsin 5 kiloa. Puolukat vielä metsässä ja omenaa olen myös soseuttanut ja pakastanut, samoin, jos tulee paljon lohkoina pakastanut, voi syödä talvella omenahyvettä iltapalaksi. Mehut mulla on myös pakkasessa, sitä aina tilan ja tarpeen mukaan. Nyt oon vähän vähemmän keitellyt kun edellisiä on vielä juomatta. Kurpitsaa olen myös pakastanut soseena ja raasteena sellaisina vuosina kun sitä paljon tulee, tänä vuonna on ollut niin viileää ja puutarhuri hidas että kaikki mitä on tullut on voinut suoraan syödä.

Kurkkuja keittelin viime vuonna 20 kiloa säilykkeiksi, kaikki meni, viime viikolla avattiin viimeinen purkki. Tänä vuonna vaan vähemmän ollut kurkkuja myynnissä, pitää osua kaupalle aamulla jos mielii omansa, vielä en oo ehtinyt ostaa itselle.




Hunajaa, viime vuonna meni koko sato mehiläisille. Aloittelijan mokia, pesässä oli pari emoa ja alakertalaiset ryöstivät yläkertalaisilta hunajan. Tämä vuosikaan ei ollut mikään hurjan hyvä, mutta ainakin saimme itsellemme hunajat ja muutama purkki liikenee myyntiinkin asti. Kyllä nuo mehiläiset on sellaista porukkaa että menee opetellessa. Hunajaa nakkasin meidän tarpeen pakastimeen, sieltä on kätevä ottaa purkin loputtua uusi juokseva tilalle. Sehän kiteytyy ajan kuluessa itsekseen, minä kyllä olen ympännyt sen ettei tulisi kovin suurikiteistä, mutta pakkanen pysäyttää kehityksen.

torstai 31. elokuuta 2017

Eteinen



Keväällä kirjoittelin eteisen valmistumisen olevan ykkösenä listalla tänä kesänä. Kesästä valtaosa on takana, valmista ei ole, mutta ollaan aika pitkällä, ainakin kevääseen verrattuna. Rapputhan me purettiin kun lattiaa laitettiin, nyt ne on palautettu paikoilleen ja maalattukin pariin kertaan. Tuonne rappujen alla olevaan osioon tuli muovimatto koska siellä on paikka pesukoneelle, laitamme sinne myös ainakin toisen pakastimen.



Ikkunan yläpuolella olevaan osioon laitettiin ystävän vanhasta talosta löytynyt tapetti johon rakastuin ensisilmäyksellä. Ihanat sävyt ja ihanat kukat. Vehnäjauholiisterillä laitettiin seinään niinkuin meillä aina. Kesän tärkein hankinta on ehdottomasti uusi porakaivo. Vanhaa kaivoa olimme elvyttäneet jo kaksi kertaa ja kun taas alkoi hanasta tulemaan mutaa sillä tavalla, että olimme vallan kantoveden varassa piti alkaa tehdä päätöksiä. Nyt pihalla nököttää uutukainen kaivo, 189 metriä pitkä ja vetttä tulee, kirkasta ja kaunista. Putket on osin vielä liittämättä mutta elän toivossa että muutaman päivän tai viikon sisällä olisi pesukonekin vihdoin täällä. 


keskiviikko 2. elokuuta 2017

Ompeluja


Leikkasin kankaita oikein sarjassa ja ompelinkin heti. Ostin Paapiin possupussin ja siellä olleet kankaat herättivät hurjan inspiraation. Sain joululahjaksi Paapiin kaavakirjan niin korkkasin samalla sen. Keskimmäinen sai ylhäällä olevat paidan ja topin. Paidan hän itse pyysi, ja valkkasi mallinkin, topin tein esikoisen paidan jämistä. Turkoosi riitti juuri ja juuri molempiin. 


Esikoiselle kaksi t- paitaa, kaapista sai ottaa aika monta liian pieneksi käynyttä pois, tilalle sopivampaa. Tein Paapiin kirjasta koolla 140, se on ihan hyvä, mutta seuraavaksi taidan hiukan suurentaa, vaikka seuraavaan kokoon niin menee pidempään.  


Tässä kootut kankaan, pandan ostin ompelukaverilta ja siitä riitti vain etukappaleelle ja toiseen hihaan. Perusmusta lisäksi, takakappaleen yläosaan pikkupala toista pandaa kun mustakin loppui ja helmaan pieni lisäys oman vanhan hameen helmasta. Keskimmäinen tämän omi, menisi molemmille tytöille, tein koon 140, vähän reilu tytöille. 



Nämä kiilahameet suorastaan vaadittiin kun ne pyörii. Ovat kyllä tosi kivat päällä, pitää vaan seuraavat vastaavat tehdä ohjeen mukaan ja silittää se tukipala noihin kiilojen päätteisiin niin tulee hyvät.



Tämä oli nuorimmaisen Polarn o Pyretin mekko, sellainen kokomekko, ostin sen hänelle kirpulta keväällä ja se on ollut jatkuvasti päällä siitä asti. Kunnes se jäi kiinni frisbeekoriin ja siihen tuli hirveä palkeenkieli. En saanut sitä korjattua, mutta pätkäisin poikki ja tein puolihameen resorin avulla. Se ei ole enää yhtä haluttu mutta kuulemma kelpaa kyllä.


Pipot surautin pois tuunauspinosta. Molemmat kuosit oli tyttöjen edellisen koon vaatteita, hirmu tykättyjä ja kovin pidettyjä. Kirpulle ei kannattanut viedä kun käyttö näkyi, ei näy näissä kun leikkasi sopivasti. Vuorit merinovillaa varastojen uumenista.


Hippikukka kaapista tunikaksi, kuopus taisi tämän napata kun ei saanut sitä pandaa. Tosi kiva malli, näitä voisi tehdä lisääkin. Alla vielä tilkuista pikkarit kun juuri ja juuri riitti.



Puolihame ufopinosta viimeistelyyn. Laitoin pitsin helmaan, ei ollut paljoa jäänyt kesken. Alla 164/170 kokoisesta vaatteesta 134/140 pienennetty mekko. Tykästyin kuosiin, mutten viitsinyt hillota kaapissa niin kauaa. Tyttökin tykkäsi, keskimmäiselle menee.


lauantai 15. heinäkuuta 2017

Tipuja


Tipuja. Nyt tiput on päässeet pois hautomakoneesta ja ensimmäiset kasvattavat siipisulkia. Ne kasvaa niin nopeasti. Vaihdoin tuon pyyhealusen sanomalehteen ja hiekkaan, jotka vaihdan joka päivä. Alkavat keittiössä jo hiukan tuoksahtaa. Kun sähköistyksiä vedetään pitää kuistilla huomoida mahdolliset tiput, laittaa pistorasia lämpölampulle ja muille tarpeille johonkin. Viikon päästä ajattelin viritellä tyypit kanalaan. Keskiviikkona hautomakone ilaisee seuraavan satsin munia, tilasin muutaman miniokanan munan, toivottavasti itävät yhtä hyvin kuin tämä satsi.