Talvi tuli

Niin hyvä kuva meidän Sulosta. Sulosta kasvoi kesän aikana oikein varteenotettava kissaherra, siitä rimpulakonttisesta kuikelosta on vain muistot jäljellä. Veljensä oli kyllä reilusti isompi, mutta niin ne on ihmis sisaruksetkin eri puusta.

 Pojan paidat oli kaapissa kutistuneet, kaivoin esille kankaat ja kaavat. Tähän kokoon en ole löytänyt sellaista täydellistä kaavaa, mutta näitä ihan ok kaavoja on. Niitä sitten, Obn kaavoja molemmat. Laitoin paidat olohuoneen peiliin killumaan, tapetit on kyseisessä huoneessa kovin repaleiset, kiitos kissojen ja lasten. Keväällä on tämän huomeen vuoro päästä yön alle, siihen asti katsellaan repaleita.

 Tämä hukkapaita oli pojan mielestä paras, kahteen muuhunkin sai kankaan valita, mutta tämä kolahti. Harmi vaan hukkakangasta oli tosi vähän, mutta silloin kun luovuus on pantava koville tulee usein onnistunein lopputulos. Erittäin hyvä, ellei täydellinen - ollut valmistumisesta asti päällä, se jos joku kertoo mieleisestä vaatteesta.

Kuvasin lastenkamarin porinmattia, tässä onnistui väritys mieestäni niin huippuhyvin. Osin ihan vahingossa. Tuo tapetti on tuollainen kukkaisa retro ja juuri tämä malli porinmatista mielestäni se retroin noiden emaliyksityiskohtien ansiosta. Mehän pohdimme tuon matin maalaamista, mutta onneksi ei jaksettu tehdä sille mitään, se on juuri hyvä noin. Muuriseinän maali on jämä edellisen kodin keittiön lattiasta ja tapetin valkkasin Philgren & Ritolan mallistosta, Tunturikukka nimeltään. Ekalla kerralla talossa sisällä käydessäni näin huomneen punakukkaisella tapetilla mielessäni ja intuitioon kannatti näköjään luottaa. Yksi ilta saunasta sisään kulkeissani katselin tänne lastenkamariin ulkoa ja sieltä välittyi sellainen upea kukkaisa valo, kutsuva valo. Jos joskus pelkäsin tapetin olevan liian kukkaisa, se oli väärä pelko. Punainen tuoli on vaellellut siellä ja täällä ja siihenkin olen monesti meinannut pansselin iskeä, nyt kun sen vaellutin tuohon niin enpä taidakaan maalata sitä kun sopii hyvin tänne. Istuinosan se vaatii, se oli sellaista kortta, jonka päälle ei uskaltanut enää istua. Kissa tuli siitä läpi niin ankkasin sen pesään aamulla. Tuoli tuli miehen mummulasta, tunnearvo iso siis.

Tätä tehtiin hartaudella, vuosi vierähti, nyt on valmis. Kaksi korjauspalaa itse kakluuniin, ympärillä vähän rapattavaa. Kevättalvella pääsee tämäkin huone tapetoinnin kohteeksi. Sitä onkin odotettu. Ensi kesänä, pienenä varovaisena haaveena voisi olla alakerrasta valmis koti. Tänne tuli talvi, piippuhomma jäi vähän kesken, ja pihalla olisi ollut hommaa vielä vaikka kuinka, mutta piti aloitttaa talvitauko. Kanalankin luukku naulattiin kiinni ja pantiin eriste taakse, ei enää ulkoilua ennen ensi vuotta. Mekkalasta päätellen kanat olivat asiasta eri mieltä, mutta ei ne ulos enää tulisi kun lunta on maassa, liian pelottavaa, vaatia voi silti.

Ompelua

Työkaveri sai poikavauvan ja halusin ommella hänelle lahjan. Tein kaksi bodya ja housut. Bodyt kokoa 56, molemmat trikoota. Housut velouria ja koko sama 56. Kaavat ottobren vanhasta numerosta. 

 Lisäksi tilkkupeitto veloustilkuista, toivottavasti päätyvät käyttöön.

 Samalla kun kaivelin koneet esille ja käyttöön leikkelin omillekin lapsille hiukan tarpeellista ja mieluista. Pitkän aikaa on menty pääosin ostovaatteella ja pikkusisko ison siskon vanhoissa mun tekemissä. Uutena en itse osta vaatett juuri ollenkaan, jos vaate on päätynyt kirpputorille hyvässä kunnossa, se usein kestää käyttöä vielä meilläkin. Tytöillä oli nyt joitain ostovaatteita ihan uusinakin saatu ja voi että kun harmittaa kun saumat alkavat kiertää ekan pesun jälkeen ja kangas menettää muotonsa. Kun ostan itse laadukkaat kankaat ja ompelen, saan paljon kestävämmät ja mukavammat vaatteet. 

Eka satsi kuopukselle, kolme paitaa ja mekko.

Tämä paita erivärisine hihoineen on mun suosikkini. Tuo paidan kangas on viljamin puodin tosi hyvää ja laadukasta trikoota kuokkavieraat kuosilla, pillkuhiha paapiita ja musta ihan perusmustaa.

 

Tämä taitaa olla tytön suosikki. Kuviokangas paapiita ja muut joitain loppuja laatikon pohjalta. Alla toinenkin paapii, pitkillä hiharesoreilla kun muuten ei olisi riittänyt kahteen paitaan.

Vanhemman tytön yläosat, kaksi paitaa, kaksi mekkoa ja jumpsuitti.

Selian ihana pesukarhukuosi, äiti tykkää, ilmeisesti tyttökin, ihan peruspaita. Alapuolella paapiin sama kuin kuopuksella.

Vanhemman mekko kukkakankaasta ja yksivärisestä. Eriparihiha mielenkiitoa luomassa. Tämä oli myös hänellä ekana päällä. Toivon että mahtuu vielä ensi kesänä. Tytön jumpsuitti kävi pieneksi ja päätyi pikkusiskolle, hänelle uusi paapiin myyry soittaa kankaasta.

Ja toinen kuokkavieraat, pidempi tunika jonka elättelen menevän pitkään koska pikkusisko saa mekon sen jäätyä pieneksi isolle siskolle. 

Sain tosi monta kangasta pois kaapista käyttöön ja uskalsin iskeä sakset myös näihin ihanuuksiin. 

Tulollaan vielä pojalle paitoja ja housukaavat piirettynä.

Piharakennus

 Kuvasin tätä piharakennuksta tuolta takapuolelta, lantalan katon alla. Siellä on säilyneet kaikki alkuperäiset värit ja puuosat ehjänä koska katto on suojannut seinää niin hyvin. Etupuolella on hiukan surullisemman näköistä, mutta ainakin tiedämme minkänäköinen rakennuksen tulee olla. Nämä puna- ja keltamulta ovat kyllä tosi hyvät värit yhdessä. Ovet on melkein mustat, onkohan ne aikoinaan tervattu? Huussin ovi on taivaansininen, sekin sopii yllättävästi tähä väripalettiin.

   

Noi sokkelin kivet ovat henkeäsalpaavan upeat. Niillä on syvyyttä ja korkeutta melkein puolimetriä ja leveyttä reilu metri. On hirmu vaikea ymmärtää miten noita on liikutettu ja lohkottu ajalla ennen sähkötyökaluja. Navetan runko on tehty pystyhirsistä ja yläkerta laudoitettu. Siinä on paljon hommaa ennen kuin se on entisessä loistossaa, mutta eiköhän se joku päivä vielä hymyile. 

Kissanpojat riehuivat takana kun kuvasin, piti näpätä heistäkin pari kuvaa.