Saunaa

Olen lupaillut remonttikuvia aiemmissa postauksissa. Nyt sain puhelimesta joitain kuvia siirrettyä koneelle ja sitä myöten aloitettua näitä tarinoita. Aloitan saunasta. Meillä on pikkuinen sauna, joku 70 luvun hirsisaunapaketti. Sauna on vähän hassussa paikassa, ollaan ajateltu että se on varmaan laitettu juuri siihen mihin asti se auton nosturista ylettyi. Se oli ajan mukaan sellainen kellastuneen värinen ulko- ja sisäpuolelta. Pikkuinen pukuhuone ja sen perään sauna. Pukuhuoneessa kiinteät penkit molemmilla puolilla, saunassa vasemmalla lauteet, oikealla taso pesuvateja varten. Pieni, mutta toimiva, kaikki mahtuu muttei mitään ylimääräistä.

 Me ollaa hurjia saunojia, kesäaikaan melkein joka ilta vähintään pesun verran lämmitetään. Viime kesänä yhtäkkiä eräänä iltana emme saaneet saunan pesää vetämään millään. Asiaa tutkittuamme totesimme piipussa reiän. Jotta piippu saatiin korjattua oli pakko nostaa kiuas pihalle. Kun se saatiin pihalle löydettiin siitäkin reikä joka korjattiin samalla. Kun piippua irroitettiin huomattiin lattian olevan aika laho koko tuolta takareunasta. Talvi painoi päälle ja todettiin että saa jäädä ensi kesään, rakennettiin kiukaalle taso joka sen jaksoi kantaa, korjattiin piippu ja kiuas ja kasattiin kaikki. Kiuasta sisään kannettaessa lattia petti ekasta kohdasta. Talvella emme montaa kertaa saunoneet vesien kannon hankaluuden vuoksi (kannetaan ne autossa kuuden kilometrin päästä vieläkin hetken aikaa) ja keväällä kun aloitettiin saunakausi ihmeteltiin lattian jäätävää lämpötilaa. Juhannuksen alla mulla oli saunakieltoa pari viikkoa ja silloin otettiin se työn alle. Miehen veli tuli purkamaan lattiaa joka todettiin aivan pehkuksi. Se oli eristetty lasivillalla, joka oli läpimärkää, tuohan on kantovesisauna ja viemäri oli vaan kolo lattiassa. Ei ihme että oli jäätävä, sehän oli ollut jäässä varmaan vappuun asti. Lattia purettiin kokonaan pois ja mies teki uuden filmivanerista, kun sitä oli jostain ilmestynyt nurkkiin kierimään. Jollain reissulla hän löysi vanhasta autotallista Uula tuotteen Ilona kuultomaalin, joka ostettiin vanhaan saunaan, muttei raaskittu sitä sinne sutia, ihkauusiin seiniin. Tänne raskittiin ja voi että, kun tuli kiva. Saunan kasvojen kohotus oli melkoinen, harmi ettei ole vanhasta ilmeestä kuvaa. Sitten tehtiin vielä uudet lauteet ilmeisesti tervalepästä, jämäpaloja jonkun saunaprojektista ja meille jostain ajautuneet. Harmi vaan että nyt myös pukuhuone näyttää hyvin kulahtaneelta ja ulkoasusta ei enää pysty päättelemään mitä sisällä odottaa. Niiden käsittely saattaa kyllä nyt saattaa antaa odottaa ensi kesään.

Tällaista puutavaraa heitettiin ikkunasta pihalle.

Sadonkorjuu

Sadonkorjuun parasta aikaa. Täällä on huhkittu syksyn sadon kanssa. Pakkaset ja kaapit täyttyvät, vaikka alkukesä näytti huonolta, lähinna viinimarjapuskia katsoessa, niin kyllähän sitä säilöttävää kuitenkin tuntuu olevan ja tulevan. Kanttarelleja on ollut ihan hurjasti ja tuleekin vielä. Me ei olla varmaan ikinä onnistuttu kyllästymään kanttarellien syömiseen, vaan kaikki on syöty aina heti. Tänä vuonna olen kuivattanut niitä monen monta kuivurillista. Vielä tuntuu joka lenkillä löytyvän lisää. Joskus koitin paistaa kanttarelleja ja pakastaa, mutta aina ne maistuivat jotenkin kummalliselta kun otin ne sieltä syötäväksi. Nyt olen kuivannut keräämäni sienet. Talvella käytän hurjan määrän kuivattuja suppilovahveroita ja herkkutatteja, ensi talvena myös kanttarelleja.

 Kurkkuja laitoin kymmenen kiloa, saman verran kuin viime vuonna. Kun katson purkkien määrää niin ei taida riittää, viime vuonna taisi loppua joskus helmikuussa ja lapset taas vähän isompia niin taidan toisen samanlaisen satsin laittaa. Testasin myös valkosipuleita, mutta ne menivät siniseksi, miksiköhän?

 Sain pari laatikkoa ihania omppuja, meilläkin on kyllä kaksi omppupuuta, mutta ei näin hyviä. Keitin omput soseeksi, kaksi isoa kattilallista yhteensä ja juuri sitä niin hyvää sosetta mitä kaverinkin ompuista joskus tein. Keitän vaan omenat pehmeiksi, soseutan ja jäähdytän ja pakkaseen. Meidän puut tekee pientä karvasta omenaa ja kun en haluaisi sokeria laittaa niin ne on aika turhia. Jos joku setti vaikka omenahilloa niistä.

Puolukan hakureissulla bongasin myös ensimmäiset kunnolliset herkkutatit. Olen niitä jo etsiskellytkin kun varastot ovat tyhjentyneet edellisvuotisesta hirmusadosta ja nyt kaipailin lisää. Herkkutatitkin kuivatan ja käytän risotoissa talvella. Nyt pitää ahkerasti käydä herkkutattiapajilla ja kuivatella ainakin ensi vuodeksi sieniä. Pojalla alkoi tänään partio ja piti keksiä tekemistä sen ajaksi, mitäs muuta kuin metsään. Tuliaisina litra mustikoita ja toinen puolukoita, herkkutatteja pari lisää ja litra kanttarelleja. Kuivuri hurraa taas.

Lapasia

Puikoilta tipahti kolmen lapaset. Vihreät minulle, sinertävät poikaselle ja oranssit nuorimmalle. Kaikki langat "nämä pitäisi käyttää pois korista". Vihreän ja sinisen villan sain hyödynnettyä niin hyvin että kumpaakin jäi vai kymmenen sentin pätkät, hivelee pihiysgeeniä kun ei tule hukkaa, mutta kuitenkin oikeasti tarpeeseen ja sopiva. Palkinnoksi tilasin itselleni langat yli-ihanaan huiviin, en malta odottaa postin kulkua.

Sananen tapeteista

Tässä muistiin kuvat kaverilta saamistani tapeteista. Talo oli ollut pitkään tyhjillään ja tapetitkin oli vat osin likaisia, osin rikki, mutta silti niin kauniita ja arvokkaita, ainakin minulle. Mikään ei voita alkuperäistä, kaikki myöhempi on vain kopiota. Kaikki oli sävyiltään aika vaaleita ja sävymaailmaltaan rauhallisia, ehkäpä luonnonpigmenteillä painetut, koska olivat niin harmonisia.

 Ylä- ja alapuolella hyvin samantyyliset, mutta erilaiset, ylemmässä on pienen pieniä yksityiskohtia joita ei alemmassa ole. Valkoinen, beige, roosa sävyinä.

Boordit oli kaikki tuollaisia itseleikattavia, mikä kärsivällisyys!!!

 Tosi monessa oli kukkia, tässä tuollaisia tyyliteltyjä, kahdella värillä tehtyjä.

Kaveri duunaa

Blogi on viettänyt kesälomaa, mutta remontti ei. Bloggaamista hidastaa hurjasti myös puhelimen vaihto, en osannut laittaa pilvipalvelua tähän uuteen ja vanhaan ei uusi kuvia sattuneesta syystä tule. Noh, kaivelin nämä ihanuuskuvat kaverin projektista. Sain kunnian vierailla ja vähän kuvata kun hankkivat paikan.

Ihana ihana keittiön kaappi, ai että mä rakastan noita värejä, listoituksia, vanhoja taloja. Kaapissa taitaa olla eteisen seinän jämämaalit, mutta sopi hyvin kukkatapetin seuraksi.

Itse en ikinä yhdistäisi kukkatapettia ja kukkaverhoja. Ja siinä ne on sulassa sovussa molemmat. Niin hurjat yhdessä, mutta niin sopivat. Sain ystävältäni tapettirullia jotka löytyivät tuolta talosta. Niin ihania kuoseja, ihan huokailin kun niitä selasin ja katselin.

Söpösöpö pikkulamppu.

Minulla on tätä kangasta yksi lakana, ostin joskus kirpparilta. Hauska sattuma.

Muovimatto, tai oikeammin taisi olla linoleum, keittiön seinässä roiskesuojana. Retro <3

Meistä meinasi melkein tulla naapurit. Tarjottiin tämän talon lähinaapurista muutama kuukausi ennen kohtalon löytymistä. Onneksi jätiin toiseksi, nyt ymmärrän miksi, silloin se oli suuri suru.