perjantai 20. helmikuuta 2015

Tapetit


Tilasin taas tapettinäytteitä, kun se keittiö ei tunnu oikealta. Kielo on ihan hirmukaunis tapetti, yksi lempparikukistanikin, mutta ei se ei silti nyt ole meille se oikea. Tällä kertaa tilasin Laura Ashleyltä malleja, kun ilmoitti nettisivuillaan tapettiensa olevan hengittäviä. Palat tuli ja ekana testasin hengittävyyden, ja todella, ne hengittivät tosi hyvin. Pinnaltaan ovat kiiltävämpiä, samoin panojäljeltään nykyaikaisempia kuin Philgren&Ritolan tapetit, selvästi modernimpia, mutta ajattelin sallia sen keittiössä, kun muualla on lähes pelkkää vanhaa tyyliä. Olisiko se nyt joku näistä?


Taas yksi talvipäivä talolla takana. Otettiin keittiön lattiasta reunat auki eristeiden tarkistusta varten. Eriste oli pääosin rahkasammalta, reunat oli täytetty vanhoilla sanomalehdillä vuosilta 1940-1950. 50 lukuiset lehdet olivat vesijohdon ja viemärin ympärillä, luultavasti lattia on silloin ollut auki vain siitä kohdilta ja varsinainen täyttöremppa on tehty 40 luvun alussa. Me vaihdetaan lehdet selluvillaan, muuten saa olla, paitsi viemärin vieressä oli niin paljon jyrsijöiden koloja että siitä kaivellaan hiukan syvemmältä. Lattian alta löytyi myös mielenkiintoinen paperi jossa talon hevonen on luovutettu sotavoimien käyttöön. Karua, postissa tulee lappu milloin hevonen pitää toimittaa tiettyyn paikkaan ja se on sinne vietävä.



Lueskelin kirjoituksiani ja jäsentelin ajatuksiani, ja tulin siihen tulokseen, että moni varmaan luulee minun katsovan koko projektia vain vaaleanpunaisten lasien läpi ja vähättelevän tekemistä. Tosi on, että talossa on oikeasti tosi vähän hommia verrattuna tähän vanhaan, joka oli 70 luvulla modernosoinnilla pilattu monin paikoin. Mutta kyllä sielläkin tätä ei niin positiivista löytyy... Alimpia hirsiä joudutaan tarkestelemaan ja vaihtamaan ainakin toisen päädyn osalta, kiitos lumimarjapensaan, joka on saanut rauhassa levitä ihan taloon kiinni. Silti, vaikka hommia on tiedossa ja tulossa, liikutun edelleen lähes joka kerta kun kotia lähestymme.Yksikään "kyllä teillä tossa elinikä menee" kommetti ei saa minua lannistumaan, koska tunnen niin vahvasti kuuluvani juuri tämän talon historiaan. Eilen mennessämme katselin ympäröiviä metsiä ja totesin ääneen miten upeat leikkikentät täällä on lapsille. Mieleeni tulvi ne kaikki ajot talon ohi ja pohdinnat että jos se olisikin toi, tai ainakin joku muu yhtä rauhallisessa paikassa, enkä koskaan oikeasti uskaltanut uskoa että se oikeasti olisi juuri se meidän talo. Se oli se meidän talo, se veti meitä puoleensa vuodesta toiseen. Vaikka katselimme matkalla monia muitakin taloja palasimme aina siihen, ettemme haluaisi muuttaa pois tutulta seudulta. Nyt uskon, että kaikella on tarkoituksensa, tuskin olisimme ikinä tuota taloa halunneet, jos emme olisi niin kovasti juurtuneen tähän seutuun näinä vuosina kun olemme täällä asuneet. Se oli meidän koti, ja se odotti siellä mäellä, metsän reunassa juuri meitä eikä ketään muuuta.



Lapset haluaisivat jo muuttaa, siellä on kuulemma niin paljon parempi pulkkamäki ja muutenkin kivempaa. Ja niinhän siellä on.

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Suunnitelmaa suunnitelmaa


Olen katsellut mainoksia, lehtijuttujen keittiöitä ja blogeja "sillä silmällä" jo jonkin aikaa. Olisipa ihanaa jos meillä olisi mahdollisuus ostaa smegin retrokoneet keittiöön, himoitsen jääkaappia ja tätä astianpesukonetta, turkoosina, vaaleanpunaisena tai tällaisena kermanvärisenä. Ihanat olisi.


Tapettien ja lattioiden kanssa on soudettu ja huovattu talon ostosta asti. Nyt ollaan luultavasti aika lähellä lopullisia, jos vaan tapettitehdas pystyy vastaamaan toiveisiimme. Tämän hetken mielen mukaan keittiöön tulisi valkoista helmipaneelia kera kielotapetin, Lasten kamariin (tuleva työ/askarteluhuone) tunturikukka, saliin vihreä juged-tyyli ja vieraskamariin vaalea juhannusruusu. Lattioista sali ja vieraskamarin lattiat ovat tällä hetkellä kokonaan väriä vailla, niihin tulisi luultavasti vanamo Uulan kartasta, keittössä ja lastenkamarissa on harmaata, niitä varmaan makustellaan sellaisenaan hetki, mutta tarvittaessa nekin voi maalata tuolla vanamolla. Eteinen paneloidaan kauttaaltaan, väri joku vaalea, vihertävä, beige, sinertävä ja lattiasta tulee ruskea niinkuin se nytkin osin on. Kun saamme alakerran huoneet asuinkuntoon muutamme ja korjaamme yläkerran makuuhuoneet vasta sitten.


Talvella remontti hiljenee


Pakostikin remontti jäi tauolle, kun emme saaneetkaan taloa lämpimäksi. Kevätauringon kanssa kilpaa olemme kuitenkin heräilleet talvihorroksestamme. Sormet syhyisi tapettien tilaukseen ja pinkopavien asennukseeen, mutta pakko hiukan odotella että saadaan taloa lämpimämmäksi. Yläkuvassa se mitä talolla eniten on tehty viime viikkoina, grillattu makkaraa. Jos ihmisellä on paikka johon hän tunsi kuuluvansa heti ensi hetkestä lähtien niin on kovin vaikea pysyä sieltä pois. Olemme siis retkeilleet talollamme, hiihtäneet metsässä, laskeneet mäkeä pihalla, tehneet pieniä remottiin liittyviä valmistelua ja syöneet makkaraa.


Ensi talvena saan katsella tätä maisemaa ensimmäisenä aamulla, viimeisenä illalla ja aina kun haluan siinä välissä. Ajatus antaa voimaa odotukseen.


Saan nauttia tästä hiljaisuudesta, rauhasta ja kodista joka päivä.


Saunallakin on ollut retkillämme virka, kamppeiden kuivatus. Kolme vesimärkänä juoksevaa lasta, joka kerta saa olla tuplavermeet mukana että voi vaihtaa evästauon ajaksi.


Tämä viikonloppu meni tulevaisuutta varmistellen, kahdellakin tavalla. Talossa on viisi tulisijaa ja lisäksi saunan pesä, niihin uppoaa siis yli tuplamäärä enemmän polttopuita, kuin nykyisessä talossamme. Toinen varmistus oli kaataa pelottavan oloinen koivu talon kulmasta, ennen kuin se tekee sen itse. Kaadoimme tästä talon edestä kaksi koivua, joista toinen oli pystyynkuollut ja toinen täynnä hurjia reikiä ja reidenvahvuisia oksia pudotteleva. Lisäksi kaadoimme kellarin välittömästä läheisyydestä vanhan haavan, josta tehdään kesällä lautaa ja ne käytetään joskus tulvaisuudessa saunan sisustaan, lauteisiin ym.


Saunan vieressä kasvava koivu piti säästää upeiden käppyröiden oksien takia, mutta koska iso koivu kaatui eri suuntaan kuin suunniteltiin, se vaurioitui niin pahoin että tuli seuraavaksi kaatojonoon. Koivu tuli läpi myös saunan ikkunasta, päästiin lasitushommiin. Tämän kevään aikana pitää kaataa vielä yksi iso kuusi, se jäi rajalle maanmittaustoimissa ja pitää siksi poistaa. Piti hoitaa jo tänä viikonloppuna, mutta nämä puut veivät nyt niin aikaa että jäi tulevaisuuteen. Silloin saa mennä myös tuo saunan vieressä vaurioitunut koivu. Viisi puuta vuodessa voisikin olla tavoite, tontti on metsittynyt rauhassa niin kauan että siitä saa kaataa paljon puita, ettemme kuitenkin mielummin varovaisesti ja suunnitellen.