Pitkästä aikaa eksyin lukemaan blogiani. Edellisestä kirjoituksesta on vuosia. Paljon on tapahtunut. Elokuussa 2018 olin meinannut jotain kirjoittaa mutta tuli tyhjä paperi. Blogin viimeisistä parista vuodesta on jo näköjään nähtävillä alamäki johon jouduin ja joka lopulta päättyi sellaiseen syöksyyn, josta toipuminen tulee vielä viemään pitkän ajan. Nyt viimein uskallan väittää että toipuminen on alkanut. Hitaasti. Hyvin hitaasti. Tuntuu että kun ottaa askeleen eteenpäin menee samalla vähintään puolikkaan taaksepäin. Katsotaan, saanko purettua masennukseni näille sivuille niin että pääsisin eteenpäin ja voisin taas palata talomme kertomuksiin. Ensin pitää ehkä vähän kerrata viimeisiä vuosia. Sen verran mitä pystyy ja kykenee. Sanotaan että kirjoittaminen auttaa unohtamaan. Toivottavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti