Niin se viikko taas meni. Minulla se kyllä tarkoittaa sitä että kaksi työpäivää vielä jäljellä. Toistaiseksi näyttää siltä, että viimeinen työviikonloppu hetkeen. Jo tässä on mentykin alkuvuodesta muutamalla viikonloppuvapaalla, olen ihan mielelläni kotona samaan aikaan muun perheen kanssa.
On nää kanaset niin mainioita tyyppejä. Tässä on Lupu, pojan nimeämä kana, joka on kesyyntynyt niin että sylittelee säännöllisesti perheen kaikkien jäsenten sylissä ja kulkee pihalla mukana missä meneekin. Alla lauman kylpyhetki piharakennuksen seinustalla.
Päädyimme vessan lattian kanssa tuohon muovimattoon ja kyllä se näyttää hyvälle. Kun taas saisi energiaa rykäistä ja tehdä isompi rupeama valmiiksi asti. Ne nypräämiset, jotka on kyllä hirmuisen tärkeää, on niin puuduttavia kun ei tule valmista. Makuuhuoneen kakluuni on ihan melkein valmistumassa, sitä odotan nyt ehkä eniten. Sen valmistuminen tarkoittaa sitä että saan koko makuuhuoneen käyttöön ja vaatteet pois olohuoneesta, toivottavasti vaikuttaa siisteyteen positiivisesti. Makkariin on tapetitkin ostettuna, mutta ne pääsevät seinälle vasta talvella kun ei ole enää vaaraa niiden halkeamisesta. Nyt ensin vaan koko huone asutuksi.
Kukkaloistoa kesältä. Jämäorvokkeja kukkakaupan takapihalta, kukkivat huimasti koko kesän ajan. Alla tähtisilmää, joka on kyllä tosi kaunis ja kiva kesäkukka, mutta elää jotenkin pätkissä, välillä ei kukan kukkaa ja toisena hetkenä ihan hurja kukkameri. Alimmaiset orvokit ovat viimevuotisten siementaimia, annan niiden yleensä kukkia ja lopputulos onkin iloinen sekamelska.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti