Siivosin viikonloppuna kuistin, kun kyllästyin jatkuvaan väistelyyn ja kaiken etsimiseen. Viimeksi kun kerroin kuistista oli kauniita harmonisia kuvia juuri tyhjennetystä ja osin myös vastamaalatusta kuistista. Tässä nykyhetki. Kannoin lähes talon kaikki työkalut piharakennukseen ja kävin läpi sataparia kenkiä ym. Ikkunanurkkaan mitoitettiin jo hyvin alkuvaiheessa juuri tuo puusohva, meillä on puusohvia kaikkiaan kolme ja tämä kuuluu tähän. Tuo puolipyöreä pöytä jäi ylimääräseksi keittiöstä hetki sitten ja se pääsi sohvan kaveriksi. Ikkunalaudoille ostin neljä minisyklaamia ja yhden vihreän kanervan. Nuo viherkasvit olivat jo kesällä tuossa, pitää pian tuoda ne sisälle kylmää pakoon.
Tämä päädyssä oleva ikkuna jäi karmeineen maalamatta tältä vuodelta, jatketaan keväällä. Pääasia että ikkuna on paikallaan ja seinät ummessa. Yläkuvassa näkyy tuossa keskimmäisessä ikkunassa vielä teipit ulkopuolella maalauksen jäljiltä, pitäisi kiivetä ottamaan pois. Tein tuollaisen valosydämen vanhasta sydämestä ja clas ohlssonilta ostamistani valoista. Sydämiä olisi toinenkin, pitäisikö ostaa toiset valotkin. Niissä on ajastin ja palavat kuusi tuntia sytyttämisestä, hyvä tähän aikaan vuodesta.
Vielä saa kuvattua tällaisenkin näkymän. Kun rapput palaavat, tulevat ne tähän väliin. Laitoimme vanhan kodin vessan peilin tähän eteiseen, tuohon pöydän tilalle tulee pesukone, kuivausrumpu ja pakastin. Tuo pöytä menee lastenhuoneeseen kun pääsen eroon siitä yhdestä sängystä. Seinällä sähköjohtorulla kertoo ettei tekeminen ole loppumassa. Tällä viikolla kaivetaan sähköt sähköyhtiön toimesta maahan talolle asti ja meille tulee uusi (tai itseasiassa talon ensimmäinen) sähkökaappi piharakennuksen seinään, josta itse kaivamme maakaapelin taloon tulevaan toiseen sähkökaappiin. Täällä on sähkötaulu alkuperäinen, johto vaan seinästä läpi sulakkeisiin ja sen päälle on asennettu etäluettava. Se on auttamattomasti vanhanaikainen ja vaarallinenkin niin hyvä että tulee vaihdettua. Olemme sitä kuitenkin uskaltaneet käyttää kun talon ostaessamme kävi sähkömies putsaamassa taulun ja asensi meille uudet pistorasiat taulun viereen. Toki sähköä käytetään tosi vähän, vain pakolliseen juuri tuon vanhuuden takia.
Tipuset kasvavat silmissä, päästin ensimmäistä kertaa ulkoilemaan ilman verkkoja. Koko ajan piti kyllä itse olla vahdissa kun kissat olivat heti katsomassa että mitäs täällä. Uskovat kun olen vieressä komentamassa, mutten aio kokeilla mitä tapahtuu kun käännän selän. Emo kyllä vahtii hyvin, mutta seitsemään suuntaan se ei onnistu. Alhaalla vielä maasta itsekseen puskenut orvokki, varmaan oikein Aili tädin peruja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti