Yksi kana alkoi kesällä tekemään katoamistemppuja, se touhusi parven mukana ihan normaalisti ja hetki sen jälkeen sitä ei löytynyt mistään, juuri kun alkoi oikeasti huolestua se mennä vihelsi jossain taas niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Puhelin lapsille että se puuhaa pesää jossain, ja sitten se hävisikin kokonaan. Etsiskelin sitä monena päivänä puutarhasta, metsästä ja piharakennuksen kätköistä, mutta kadoksissa pysyi. Kaksi viikkoa meni kun se yhtäkkiä yksi aamu lensi jostain pihaan. Metsästä tuli, sanoi lapset ja kävelin metsänreunaan katsomaan ja nyt löysin pesän, se oli ihan lähellä, mutta kun kana oli hipihiljaa siinä istunut emme olleet huomanneet missä se oli. Pesässä oli yhdeksän munaa. Viikon verran ehdin sille metsään kantaa ruokaa ja vettä, kun se kauppareissulta tullessa oli pihassa vastassa seitsemän tipun kanssa. Napattiin ne häkkiin ja nyt on saatu iloiten seurata lauman kasvua. Ne kasvaa vaan niin kovinkovin nopeasti, enää ei ole untuvikkoja vaan selkeästi höyheniä näkyvissä ja ruokaa osataan vaatia jossei se ole edessä riittävän nopeasti. Tipuista kaksi on keltaisia/vaaleita ja loput mustankirjavia. Tuosta etualalla olevasta on ainakin tulossa ruskea. Innolla odotan millaiseksi kasvavat kun äidissä on silkkikanaa ja samaan aikaa äidin ostopaikassa oli kaikenlaisia töyhtöpäitä, jos edes joku töyhtö tulisi näillekin. Tämä kana on kyllä uskomaton hatoja, se yleensä aloittaa siinä tammikuun ekan auringonsäteen aikoihin ja hyvinä kesinä on hautonut kaksi poikuetta putkeen, aiemmin vaan muut kanat on häirinneet haudontaa niin että tipuja on ollut samaan aikaan yhteensä kolme, nyt tuli ennätys kun sai rauhassa touhuta.
Kuopus valkkasi kesällä jättirätistä itselleen takkikankaan ja nyt kyseli että koskas se valmistuu. Otin sen tehtäväksi edellisille ompelulaneille ja tulihan valmista, aika ihana vaikka itse sanonkin. Ollut kovassa käytössä valmistumisestaan asti ja pituuden ansiosta uskoisin sen menevän pitkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti