Viikolla oli ihan rantakelejä, mekin käytiin lasten kanssa pulikoimassa läheisellä rannalla. Tai no, minä en pulikoinut vaan seurailin hiekalta lasten temmellystä. Rohkeasti nuo temmelsivät, jokainen meni uimaan asti vaikka vesi oli vielä hurjan kylmää.
Yllä Vilenistä lähes taidekuvan veroinen näppäisy. Takana siintää piharakennuksemme, kissi istuu polulla saskatoonien varjossa, koko alaosa on peittynyt pikkutalvioon vuosien saatossa. Viime keväänä se kukki ihan sinisenä näihin aikoihin, mutta tänä vuonna talvi verotti talviota tosi runsaasti ja kukintakin jäi aika olemattomaksi.
Kevään ekat säilönnät, vähäsokerista raparperihilloa kun joku ilta tuli revittyä raparperia kiisseliä varten vähän liikaa.
Isäntä karsi pyynnöstäni parin kuusen alaoksat pois. Toisen kuusen alta pilkisti pionin lehti ja halusin sen sieltä pelastaa. Kuuset kasvavat jokatapauksessa liian lähellä taloa ja sähkölankaa. Ne tullaan kaatamaan mutta nyt tähän hätään ne karsittiin alaosistaan paljaiksi. Nyt talo näkyy taas tiellekin. Toiselta puolelta jo melkein kokonaan. Tämän puolen kaikki puut tullaan jollain aikavälillä kaatamaan puutarhan edestä pois. Pioneja, ruusuja, syreenejä, leimuja ym.ym. Pinkkiä, valkoista lilaa, yksi ainoa keltainen kelpaa, onnenpensas, niin että sen näkee keittiön ikkunasta huononakin keväänä.
Tässä on tulollaan ensimmäiset kuusenkerkkäsiirapit. Sokeria ja kerkkiä vuorotellen purkkiin ja aurinkoiseen paikkaan, kolmen viikon päästä valutetaan ja purkitetaan. Mä en osta siirappia juurikaan kaupasta, vaahterasiirappi on ainoa jota joskus ostan marenkia varten, muuten käytän tätä itse tehtyä kaikessa leivonnassakin. Tämä on myös yksi harvoista kohteista johon valkoista sokeria laitan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti