Niin se tosiaan tuntuu olevan, että mitä enemmän asuu, sen vähemmän tekee. No, on tässä nyt muutakin ollut, mies aloitti uudessa työpaikassa ja minäkin olen tehnyt enemmän töitä tässä syksyllä. Mistäpä se olisi pois ellei talolta? Ja toisaalta, ihan asumiskuntoinenhan tämä on. Nykyajan hömpötyksiä puuttuu, mutta jos ne olisi meille kovin tärkeitä asuttaisiin me ihan muualla.Käväisin Tukolmassa pikaisesti viikonppuna pari viikkoa sitten. Poikaselle kuva purjelaivasta ja alla kuvia aina niin ihanista Barbara Bukowslkin nalleista, joiden koti löytyi vanhasta kaupungistä. Kyllä niin vaikea oli poistua ostamatta mitään mutta sen tein.
Kotiinpalattua suunnistettiin puolukkametsälle ja mukaan marssi yksi hännystelijä. Ihme kissa kun tunkee lenkeillekin mukaan, kun mennään kauas kodista alkaa kyllä maukumaan ja vaatimaan kääntymistä mutta kulkee uskollisesti perässä silti, ja on aina yhtä iloinen kun käännymme takaisin.
Kotona ei ihmeempiä ole tapahtunut, iso piippu on kunnossa ja kovassa käytössä. Vanha puuhella on päällä päivittäin, joskus useammankin kerran. Sillä lämpiää tupa ja teen ruuat. Uunin saloihin en vielä ole oppinut, mutta keittoja tulee tasaiseen tahtiin. Puolukoita keitin hilloksi puoli ämpärillistä, juuri ennen pakkasia, hyvä ajoitus. Kellon ostin Tukholman vanhasta kaupungista. Diggaan huonosti krääsätuliaisia, jos ei jotain juuri nappiin löydy en osta mitään, tätä ei tarvinnut edes harkita kun se vaan oli meidän keittiön kello.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti