Koti on siellä missä sydän on... Siellä se on metsänreunassa, se on ollut meidän vasta vähän aikaa, mutta on jo niin rakas, tärkeä ja oma. Koti <3 Tuota katselimme aikanaan ohiajaessa ja haaveilimme, tuo jos joskus tulisi myyntiin ei tarvitsisi miettiä... Ei tarvitsisi miettiä asummeko nyt varmasti siellä missä haluamme, onko tämä se lopullinen koti, vai olisiko jossain joku parempi, oikeampi. Ei se vanha ollut, tämä on. Se on oma, meidän oma. Niin moni ei tunnu ymmärtävän tätä meidän juttua, nyt tuntuu tulevan enemmän kommenttia kuin vanhaan taloon aikanaan. Se ihmetyttää itseäni, koska en kommentoi itse muille heidän asumisestaan. Ymmärrän, että harppasimme ison askeleen, kun ostimme toisen laittoa vaativan kohteen. Ymmärrän että moni ostaa paljon työtä muualta saadakseen nopeammin valmista. Ymmärrän, että moni kokee keskeneräisyyden ongelmana, meille se on enemmänkin haaste. Ymmärrän, ettei monesta olisi tällaiseen, elämään muualta tuotavan kantoveden varassa, parin sähköpistokkeen kanssa. Meille se kuitenkin on juuri sitä ominta ja rakkainta. Meille tärkeintä taitaa olla matka, se, että on tekemistä, suunnittelemista, haaveilua. Me tiedämme, että tämä on vain hetkellistä ja ennenpitkää se kaivo on taas kunnossa ja juoksee sisälle niinkuin silloin kun ostimme talon, sähköt tulevat valmiiksi, ei nyt, mutta jossain kohtaa. Se tunne kun saa jotain valmiiksi, se että voi aidosti sanoa me teimme, ei me tilasimme, me maksoimme tai me halusimme. Me teimme, kahden kaikki tähän asti ja vielä eteenpäinkin. Meitä ei tarvitse sääliä, olemme itse tehneet valintamme ja olemme valmiit kantamaan sen vaatimukset. Jos me olisi haluttu päästä helpommalla me olisi ostettu persoonaton valmistalo avaimet käteen periaattella tai muutettu tukahtumaan kerrostaloon. Me emme halunneet, me haluamme tehdä niinkuin sydän sanoo, emme niinkuin muut tekee tai muut tahtovat meidän tekevän. Oma elämä, oma päätös, silloin voi hengittää vapaasti kun on siellä missä haluaa olla, mihin kuuluu.
Värikäs iltapala muutama ilta taaksepäin, niin hyvää. Ei omakasvattamaa, ne jäi kovin laihoiksi tänävuonna, mutta tulee uusia vuosia.
Näistä maisemista ja tunnelmista kun saa lähteä töihin tietää olevansa oikeassa paikassa.
Mummi <3 Sinulle olisin tämän kaiken halunnut näyttää. Olisin halunnut sinun tietävän. Mummi muistuttaa itsestään kerran vuodessa tämän kaktuksen avulla, sain sen mummilta kun olin reilu kymmenen, se oli pieni ja vaivainen, nyt jo niin iso että kukkii, joka vuosi, uskollisesti. Kukka kestää yhden päivän ja sen päivän on aina tippa linssissä ja mummia ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti