keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Sekalaista viime päiviltä



Ensimmäisenä keskimmäisen vastavalmistunut, mutta kauan valmistumistaan (neppejä) odottanut kesämekkonen. Kokoa 110 ja oikein passeli, kaava ottobren jostain lastennumerosta.


Ihana, ihana kurjenmiekka löytyi talon kulmalta. Hämärästi muistan viime kesänäkin huomanneeni lehdet, mutta kukista ei ole muistikuvaa. Sain tätä yhdessä kasvivaihdossa juuri lisääkin, pitää istuttaa johonkin kunnon penkki siitä.





Remonttimme alkaa painottumaan keittiöön, vihdoin. Lastenkamarin lattia on nyt maalattu, siitä tarinoin luultavasti seuraavasti. Jos puolentoista viikon päästä aiotaan synttäreitä viettää, on pakko jo hiukan edetä. Minun viritykseni keittiössä ei vielä ole kovin maata mullistavaa, ainakaan verrattuna isännän viemäri, vesi ja sähkökorjauksiin ja lattialahojen laittoon. Joka tapauksessa otin käsittelyyni keittiön ison kaapiston. Se on kiinteäksi joskus rakennettu, helmipaneeleista, ja sisältä se oli jollain voimapaperin tyylisellä päälystetty. Paperi oli likainen ja osin revennyt joten otin sen pois ja löysin alta aarteen. Yksi osio meni hirsille asti kun alla oleva pinkopahvikin oli pahoin reppeillyt ja reikäinen. Olikohan kaapissa voinut olla tikkataulu?

Löytöni oli tuo ihana vanha tapetti. Laitoin siitä kuvan facebookin Pelastetaan vanhat talot ryhmään ja siellä viisaamat osasivat sanoa sen olevan Art Deko tyyliä ja luultavasti 1930 luvun tienoilta. Sopisi talon rakentamisvuoteen. Tapettia ei muualla ollut näkyvästi säilynyt, voi olla että huokolevyjen alta sitä olisi löytynyt lisää, mutta koska emme repineet repimisen ilosta, vaan annoimme kaiken vanhan olla, saa se lymyillä siellä piilossa. Nämä osat saavat nyt jäädä ilahduttamaan meitä keittiön kaappeihin. Useimmat ihmiset ovat olleet kaappeja purkamassa ihan keksittyjen negatiivisten ominaisuuksien takia, kuten epäkäytännöllisyyden tai vanhanaikaisuuden. Meille ne saavat jäädä, ne oli isossa osassa ihastumistani talossa ekaa kertaa käydessä. Pitää laittaa tännekin kuva koko kokonaisuudesta. Arvostan huomattavasti enemmän tuollaisia vanhoja käsintehtyjä kaappeja kuin nykyisiä lastulevyvirityksiä, vaikka näissä ei olekaan ovissa hidastimia ym. hömpötyksiä. Noiden puiden reunoihin jäi vähän rumasti sitä paperia jonka otin pois, mutta jos ne hurjasti alkavat häiritsemään peitän ne pikkulistoilla.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti