Kuulumisia

Syksy ja kurakelit hankaloittavat talolla käymistä oleeellisesti, heti kun satoi ensimmäisiä kertoja siinä elokuun huitteilla huomasi miten ajotie pehmeni. Meillä on keskivertoa isommat autot käytössä molemmilla ja kun tässä on sadellut enemmän ja vähemmän syksyn mittaan lopputulos on se, että jos haluaa perille ilman hermojen menetystä heti alkumetreillä, kannattaa auton pihaan ajo unohtaa alkuunsa. Joku ilta kävin talolla katsomassa että kaikki on kunnossa. Oli jo pimeää ja siksi ajattelin ajaa pihalle, että saisin auton valojen avulla oven auki ja se valaisisi hiukan sisällekin helpottaen katselmusta, eihän mulla tietenkään ollut kunnon taskulamppua mukana ja talo sijaitsee kaukana minkään katulamppujen ulottumattomissa. Meno päättyi alakuvassa olevaan mutkaan, auto ei jaksa ylös, sutii niin että kura lentää kylkiin, pakko jättää auto siihen ja mennä pikkulampun kanssa käsikopelolla katsomaan, ja peruuttaa pois toivoen etten jumahda noihin kuravelleihin. Tulipahan käytyä, jos jotain olisi ollut vialla niin tuskin olisin sitä nähnyt, hyödytön keikka siis. Eilen mentiin valoisalla ja pääsin jopa pihalle, ehkä valoisalla uskalsin ottaa enemmän vauhtia tai sitten alla olevat nastat auttoivat ylöskiipeämisessä. Otin parit kuvat mielessäni muutamat kesäiset keskustelut siitä miten tosi hyvä tällainen vanha nurmipiha on. Kaunis se on, mutta ei kovin käytännöllinen, kaipa siihen sorakuorma pitää tilata.

Tästä kaapista olen jo kesällä luvannut kirjoitella, nyt muistin siitä ottaa kuvat käydessäni. Ostin kaapin kesällä facebookin purkutavarakirppiksen kautta. Olin töissä kun kaffepaussilla selailin facebookia ja kaappi pompahti silmilleni. Soitin välittömästi miehelleni, joka ei kuulu facebookiin, että kirjautuu tunnuksillani sinne, katsoo kuvat, ottaa puhelinnumeron ja soittaa myyjälle koska se on saatava. Mies oli tehnyt työtä käskettyä ja osti kaapin keskustelun jälkeen. Samaan aikaan purkutavakirppiksellä kohistaan kuvan alla, osa on ihan haltioissaan ja osa ihmettee kuulemma liian kallista hintaa ja kuntoa joka on kuulemma sellainen että polttaa pitäisi. Myyjä totesi loppuun että ilmeisesti hinta oli kodillaan kun heti meni ja pisti kaapin rahtina meille. Se on meidän keittiömme alakaapisto. Se on ollut autotallissa tai vastaavassa jonkun aikaa koska päälilevy on öljyn pilaama ja laatikoissakin on selkeästi ollut työkaluja. Alunperin se on ollut kaupan tiski, jostain 50 luvulta. Nyt se on tuulettunut kesästä asti, pahimmissa laatikoissa soodaa sisällä ja pahin haju alkaa häviämään. Päälipintaa emme valitettavasti saa pelastettua, se ihan kelluu öljyä yms. Mieheni sahasi viitisen vuotta sitten vanhan tammen lankuiksi ja teemme niistä siihen uuden päälisen, samanlaisen kuin vanha ja vanha viedään jäteasemalle. Ylärivistä puuttuu nyt kolme laatikkoa, koska ne on mulla käsittelyn alla, tuo alhaalta puuttuva laatikko puuttuu kokonaan ja ehkä tuonne vasempaan reunaankin kuuluisi vielä kaksi laatikkoa, mutta ei se haittaa, kaappi toimii ilman niitäkin hyvin. Laatikko kerrallaan meinaan tämän käydä läpi ja siitä tulee keittiömme katseenvangitsija.

Muuten talon remontti on tässä jamassa. Kuistin etureunan alapuu oli pahasti lahonnut ja koko kuistin etureuna oli sen seurauksena tippunut parikymmentä senttiä. Kuisti nostettiin tunkeilla ylös, reunan alapuu vaihdettiin ja viiden poikittaisen lattianiskan pää korjattiin. Ulkolaudoitus vaihdettiin, palautamme sen alkuperäisen mukaiseksi. Kuistin alta löytyi pala alkuperäistä ulkolaudoitusta, ajalta ennen kuistia, sen mukaan teetimme panelit ja palautamme ulkonäön jollain aikavälillä sen mukaiseksi. Kuisti näyttää tosi leveältä nyt kun panelit ovat vaakaan ja kaikki koristeen puuttuvat. Ikkunat ovat laiton alla ja tarkoitus saada paikalleen yksinkertaisena vielä tmän vuoden puolella.