Sairauslomaan sitten kuitenkin tultiin. Olen kotona opettelemassa pelkkää olemista. Mulla on kolme hyvää opettajaa täällä kyllä. Kun osaisiskin olla ja elää kuin kissa. Makoilla kun tuntuu siltä ja syödä silloin kun maha kurisee. Lopun aikaa voikin katsella ikkunasta lintuja ja haaveilla. Miten vaikea on oppia kuuntelemaan itseään jos on vuosia ja vuosia elänyt toisille. En aina edes tiedä miltä minusta tuntuu. Mitä haluan. Voi miten toivon että olisin osannut odottaa lapsilleni näitä asioita mitä en itse ole osannut. En haluaisi että he joutuvat käymään läpi samaa kuin minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti