tiistai 8. marraskuuta 2016

Talvi tuli


Niin hyvä kuva meidän Sulosta. Sulosta kasvoi kesän aikana oikein varteenotettava kissaherra, siitä rimpulakonttisesta kuikelosta on vain muistot jäljellä. Veljensä oli kyllä reilusti isompi, mutta niin ne on ihmis sisaruksetkin eri puusta.


 Pojan paidat oli kaapissa kutistuneet, kaivoin esille kankaat ja kaavat. Tähän kokoon en ole löytänyt sellaista täydellistä kaavaa, mutta näitä ihan ok kaavoja on. Niitä sitten, Obn kaavoja molemmat. Laitoin paidat olohuoneen peiliin killumaan, tapetit on kyseisessä huoneessa kovin repaleiset, kiitos kissojen ja lasten. Keväällä on tämän huomeen vuoro päästä yön alle, siihen asti katsellaan repaleita.




 Tämä hukkapaita oli pojan mielestä paras, kahteen muuhunkin sai kankaan valita, mutta tämä kolahti. Harmi vaan hukkakangasta oli tosi vähän, mutta silloin kun luovuus on pantava koville tulee usein onnistunein lopputulos. Erittäin hyvä, ellei täydellinen - ollut valmistumisesta asti päällä, se jos joku kertoo mieleisestä vaatteesta.



Kuvasin lastenkamarin porinmattia, tässä onnistui väritys mieestäni niin huippuhyvin. Osin ihan vahingossa. Tuo tapetti on tuollainen kukkaisa retro ja juuri tämä malli porinmatista mielestäni se retroin noiden emaliyksityiskohtien ansiosta. Mehän pohdimme tuon matin maalaamista, mutta onneksi ei jaksettu tehdä sille mitään, se on juuri hyvä noin. Muuriseinän maali on jämä edellisen kodin keittiön lattiasta ja tapetin valkkasin Philgren & Ritolan mallistosta, Tunturikukka nimeltään. Ekalla kerralla talossa sisällä käydessäni näin huomneen punakukkaisella tapetilla mielessäni ja intuitioon kannatti näköjään luottaa. Yksi ilta saunasta sisään kulkeissani katselin tänne lastenkamariin ulkoa ja sieltä välittyi sellainen upea kukkaisa valo, kutsuva valo. Jos joskus pelkäsin tapetin olevan liian kukkaisa, se oli väärä pelko. Punainen tuoli on vaellellut siellä ja täällä ja siihenkin olen monesti meinannut pansselin iskeä, nyt kun sen vaellutin tuohon niin enpä taidakaan maalata sitä kun sopii hyvin tänne. Istuinosan se vaatii, se oli sellaista kortta, jonka päälle ei uskaltanut enää istua. Kissa tuli siitä läpi niin ankkasin sen pesään aamulla. Tuoli tuli miehen mummulasta, tunnearvo iso siis.



Tätä tehtiin hartaudella, vuosi vierähti, nyt on valmis. Kaksi korjauspalaa itse kakluuniin, ympärillä vähän rapattavaa. Kevättalvella pääsee tämäkin huone tapetoinnin kohteeksi. Sitä onkin odotettu. Ensi kesänä, pienenä varovaisena haaveena voisi olla alakerrasta valmis koti. Tänne tuli talvi, piippuhomma jäi vähän kesken, ja pihalla olisi ollut hommaa vielä vaikka kuinka, mutta piti aloitttaa talvitauko. Kanalankin luukku naulattiin kiinni ja pantiin eriste taakse, ei enää ulkoilua ennen ensi vuotta. Mekkalasta päätellen kanat olivat asiasta eri mieltä, mutta ei ne ulos enää tulisi kun lunta on maassa, liian pelottavaa, vaatia voi silti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti