Jotain pitää tulla turisemaan ettei vallan unohdu. Kuvat jo hetki sitten otettuja, eilen viimein satoi lunta niin että jäi maahankin, mutta puhelimen varmuuskopiointi toimii niin hataalla ettei tämän päivän kuvia saa ilman kikkailuja tänne heti. Callunat rappulta on kyllä niin kovin kauniit vieläkin, kiitos kostean syksyn.
Päiväkävelyä lähimetsissä. Meillä on onni asua keskellä niin kauniita metsiä että oikein pakahtuu. Helppokulkuista ja vaihtelevaa maastoa joka puolella mihin katsoo. Hassu kissa, Maija nimeltään on usein mukana lenkillä. Kodin jäätyä taakse se maukuu säännöllisesti, ilmeisesti yrittää saada meitä kääntymään, mutta kulkee uskollisesti perässä kuin koira ja kun tullaan takaisin tuttuihin maisemiin singahtaa kotirapulle odottamaan. Sillä on ihana tuo hännänpää, kuin pieni valo.
Huvimaja edustalle rinteeseen laitoin pikkukuusia callunoiden kanssa samaan istutukseen. Tuo kivasti korkeutta ja näköä pienellä vaivalla ja edullisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti