Hui kauhea kuinka pitkä tauko tässä oli. Syy niinkin ihana että olemme muuttaneet talolle. Ensin aika kului muuttokuormien kanssa, minä, mies ja lava- auto. Nyt se menee arkeen, hella uupuu vielä, samoin vesi, vie siis ihan arkisetkin askareet hiukan aikaa, mutta oi kuinka rakastankaan tätä taloa.
Kisulitkin muuttivat tänne. Alkuun pelkäsin kauheasti että häipyvät takaisin vanhaan huusholliin heti kun silmä välttää, mutta tuntuvat viihtyvän ja eka sisään maukaisu ovelta sulatti sydämen. Takana poikaherra Martti ja edessä sisarensa Maija, molemmat leikattuja.
Tällainen joukkio meitä muutti, kuopus on piilossa sormen alla. Alakuvassa eka kouluunlähtöaamu. Pari kilometriä pikkutietä bussipysäkille ja siitä kouluun ja eskariin. Päivät menee kuopuksen kanssa touhutessa kun ei ole tottunut leikkimään yksin. Mies sai uuden työpaikan ja aloittaa viikon päästä, siihen mennessä haluaisin veden kulkevan sisään ja ulos ja piipppujen olevan lämmitykelpoiset, kuistikin olisi pakko saada ennen talvea valmiimmaksi. Kiirettä pitää kun samalla itselläni on töitä päällekkäin. Mutta kyllä se tästä, unelmaa on helppo elää, vaikka vähän hankalastikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti