Aurinkoa

Viikolla oli ihan rantakelejä, mekin käytiin lasten kanssa pulikoimassa läheisellä rannalla. Tai no, minä en pulikoinut vaan seurailin hiekalta lasten temmellystä. Rohkeasti nuo temmelsivät, jokainen meni uimaan asti vaikka vesi oli vielä hurjan kylmää.

Yllä Vilenistä lähes taidekuvan veroinen näppäisy. Takana siintää piharakennuksemme, kissi istuu polulla saskatoonien varjossa, koko alaosa on peittynyt pikkutalvioon vuosien saatossa. Viime keväänä se kukki ihan sinisenä näihin aikoihin, mutta tänä vuonna talvi verotti talviota tosi runsaasti ja kukintakin jäi aika olemattomaksi. 

Kevään ekat säilönnät, vähäsokerista raparperihilloa kun joku ilta tuli revittyä raparperia kiisseliä varten vähän liikaa.

Isäntä karsi pyynnöstäni parin kuusen alaoksat pois. Toisen kuusen alta pilkisti pionin lehti ja halusin sen sieltä pelastaa. Kuuset kasvavat jokatapauksessa liian lähellä taloa ja sähkölankaa. Ne tullaan kaatamaan mutta nyt tähän hätään ne karsittiin alaosistaan paljaiksi. Nyt talo näkyy taas tiellekin. Toiselta puolelta jo melkein kokonaan. Tämän puolen kaikki puut tullaan jollain aikavälillä kaatamaan puutarhan edestä pois. Pioneja, ruusuja, syreenejä, leimuja ym.ym. Pinkkiä, valkoista lilaa, yksi ainoa keltainen kelpaa, onnenpensas, niin että sen näkee keittiön ikkunasta huononakin keväänä. 

Tässä on tulollaan ensimmäiset kuusenkerkkäsiirapit. Sokeria ja kerkkiä vuorotellen purkkiin ja aurinkoiseen paikkaan, kolmen viikon päästä valutetaan ja purkitetaan. Mä en osta siirappia juurikaan kaupasta, vaahterasiirappi on ainoa jota joskus ostan marenkia varten, muuten käytän tätä itse tehtyä kaikessa leivonnassakin. Tämä on myös yksi harvoista kohteista johon valkoista sokeria laitan.

Päivitystä

Täällä loppui helle ja tuli vesisateet. Kissikin meinasi upota kokonaan pihamaahan. Kukkapenkeille ja pensaille tekee kyllä hyvää kun sataa, alkoi meillä ainakin olla piha niin kuiva että olisin jo kastellut jos olisin pystynyt. 

Testailin alustapettia kun taas tapetoimista aloittelin ja järkytyin syvästi että meille on eksynyt jostain vajaa rulla tällaista muovipaperia. Yläkuvassa näkee miten ihan vesipisara jää siihen päälle, ei passaa meille. Onneksi muovintunnistussormi hälytti ennen kuin vetelin tota mihinkään. Heti rullan käteen otettaessa pohdin että mitä tämä on ja mistä tuli, kokeilin vesipisaralla ja poistoon meni. Aika turha ostaa kalliilla paperitapetit ja vetää ne seiniin muovialuspaperin päälle. Pysytään tutuissa valmistajissa ja materiaaleissa vaan. Pinkopahvithan me on noihin muihin huoneisiin laitettu, pitää taas hakea rulla kun makuuhuonetta aletaan laittamaan. Sulo kissikin alkaa olla ison miehen kokoinen, hoikka on vielä mutta aiempien kollikissojen perusteella tuskin kauaa.

Tämä aarre löytyi talon alta. Kaiverrus on puusaavin pohjassa, harmi että saavista on osa mennyt pilalle huonosta säilytyspaikasta johtuen, mutta isäntä meinasi sen entisöidä.

Toukokuu kiirukuu

Kukka- alan työntekijänä toukokuu on hurjan kiireinen. Tänä vuonna toukokuu on myös vauhdittanut remppaa hurjan hyvillä ilmoilla, päivitykset vaan uupuilee. Tapetoin vessan ikkunoiden yläosat vuosien aikana keräämilläni mallipaloilla. Siitä tuli ihana tilkkutäkki, kaunis ja muistorakas. Sieltä löytyvät niin vanhan kodin lastenhuoneen jämätapetti, kuin se joka sinne aluperin piti tulla, mutta valmistuserä oli loppu ja uuden painamisesta ei tietoa, siellä on tämän talon vanhoja, historiallisia paloja, tänne tulevia ja vaikka kuinka ehdolla olleita. Kaikki sulassa sovussa. Paloista näkee hyvin miten moniulotteinen maku minulla/meillä on, koska kaikkia on pohdittu meille ihan vakavasti jossain vaiheessa. Nyt ymmärrän niitä vanhempia ihmisiä jotka ihmettelevät miksi laitamme paperitapetteja kun ne on niin vaikea laittaa. Nuo tämän talon vanhat tapetit olivat henkäyksen outta paperia jotka repesivät melkein puhalluksesta kun ne oli liisteröity. Hattua nostan ihmisille, jotka noita seinään laittoi vuotakaupalla ja kohdistettuna, mulla ei olisi onnistunut kun jo pienet palat aiheutti harmaita hiuksia. Mutta siellä ovat, ja voin lohduttaa että nykyaikaiset paperitapetit on paljon paksumpia ja helpompi laittaa. Vessa alkaa olla aika valmis, kohta pääsee näyttelemään kuvia valmiista.

Äitienpäivään meillä kuului lasten askartelemia kortteja, hamahelmiä ja herkkuja, töiden lisäksi.

Vappuviikonloppu

Voi mitkä valloittavat raparperivauvat puskee maasta. Ne on niin kauniita tuossa vaiheessa. Onhan se tosi hyödyllinen kasvi kaikin puolin, meillä sitä käytetään aika paljon, kesällä tuoreena, ja talvella pakkasesta. Teen pakkasraparperista puuroa talvisin ja satunnaisesti hunajalla maustettua kiisseliä. Olen mä siitä mehuakin tenhyt sitruunahapon avulla, se ja minttu yhdessä, namnam. Käytän sitä myös ihan kasvina sellaisissa paikoissa mikä on silmissä, mutta josta ei tule nypittyä rikkoja pois. Se tappaa hienosti alleen kaiken isolta alalta kun se saa vähän kanalanpehkua juurilleen. 

Yläpuolella kasvaa kasvirakkauteni, varjolilja. Aina olen sitä pihaani himoinnut, mutten jostain syystä ole tullut hankkineeksi, ja täällä, kohtalon pihallahan sitä kasvaa vaikka kuinka. Alapuolella marjapuska kauluksineen, mä en nypi rikkaruohoja, en juuri ollenkaan, koska tylsempää hommaa saa hakea. Mä huolehdin rikoista estämällä niiden kasvun, sanomalehtiä nippu alle ja jotain maatuvaa kymmenen senttiä päälle. Tässä oksasilppua pihan oksakasoista. Oksat maatuvat pikkuhiljaa ja parantavat maan mururakennetta ja hiukan myös lannoittavat sitä. Lisään maatuvaa ainesta sitä mukaa kun se häviää. Myrkkyjä meillä ei käytetä, kaikki tällainen mekaaninen este on ainoa torjunta rikkoja vastaan. 

Viikonloppu duunattiin remontin parissa. Eka viikonloppu moneen aikaan kun oltiin koko viikonloppu kotona ja voi kun sitä oli odotettu, nyt ei mitään kissanristiäisiä vähään aikaan. Me saatiin vessa tosi tosi hyvään malliin ja sen lisäksi maalasin eteisen paneeliseinän ekaan kertaan ja raaputtelin yllälevan oven toisen puolen melkein kokonaan ja tuota sänkyäkin tosi pitkälle. Hiukan vielä ja sitten saa sängyn maalattua ja roudattua paikoilleen lastenkamariin.