tiistai 26. huhtikuuta 2016

Ei nyt oikein lähde tää kevät (ja remontti)



Silloin kun odottaa lämpöä ja kevättä kuin kuuta nousevaa on kovin vaikea löytää positiivista sanottavaa näistä maisemista, jotka maanantaina kohtasi ulos mennessään. Suurin osa on sentään nyt mennyttä, mutta silti edelleen on aivan liikaa lunta huhtikuun loppuun. Aivan liikaa lunta. Sunnuntai- iltana kun meillä alkoi sataa nyrkin kokoisa lumihiutaleita oli kohtuullisen epätodellinen olo, minä olen maaliskuusta tsempannut itse'ni eteenpäin ajatellen kevättä, aurinkoa, lämpöä, energiaa. Sitä että luontokin erää talviunestaan ja voi huutaa selvisin, itse voisin tehdä samoin. Jos se kevät vaan nyt saisi sen yliotteen.



Vessa ja kuistiremppa seisoo paikallaan, maalivärejä on pohdittu tapetin kanssa rinnakkain, on kyseenalaistettu kauan käytössä olleet maalit ja tehdas, pohdittu uusia, mutta ei pysty tekemään päätöstä kun ei pääse hommiin. 

Auto saatiin sentään katsastuskuntoon, siitä meni uusiksi ovet, lisäksi paikkoja sai hitsailla niin kylkiin, lokasuojaan kuin peräänkin. Jarrut piti taas katsoa uudestaa, tuntuu olevan joka katsastuksessa ongelmana ja hännänhuippuna, huonot tuulilasinpyykijät??? Auto on ollut projektina jo vuosia, aina korjattu reikä sieltä, toinen täältä. Ruoste on täplittänyt peltejä koko ajan enenevässä määrin. Nyt alkaa olla peltejä korjailtu siihen pisteeseen, että kun lavan kyljet saadaan kotiin ja paikoilleen asennettua siirrytään pohjatöihin ja uudelleenmaalaukseen. Kun vaan raaskisi ottaa pois liikenteestä, että voisi kunnolla tehdä. Mutta kun remppatarpeitakin pitäisi kuljettaa. Voi olla että hoidetaan talo kondikseen tältä kesältä ja pohditaan maalauksia talvella. Hommia piisaisi kun olisi energiaa ja aikaa... 



sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Eteistä, vihdoin


Vihdoin ja viimein onnistuimme kaivamaan pienen energianpoikasen jostain  ja laitettiin kuistin/eteisen seiniä. Eka seinä paneloitu, tuohon tulee naulakko vaatteille ja mahdollisesti kenkähyllyt, tai vaihtoehtoisesti tuo penkki joka oli talossa jo tänne tullessamme. Se oli vintillä, mutta kuulunut luultavasti kuistille alunperin, koska on maalattu samalla maalilla kuin kuistin lattia. Vintillä oli myös paneelilaatikko samassa värissä, toivottavasti sekin löytää paikkansa. Ovi on tulevan makkarimme ovi. Sen ympärille saa hirret jäädä näkyviin kun isäntä niitä johonkin toivoi näkyville. Vasemmalla olevan seinän kalkkimaalasin itse tekemällämme kalkkimaalilla viime vuonna varmaan kuusi kertaa ja silti se vielä tarvitsee... Noh jos kärsvällisyys palkittaisiin ja tulisi tosi hieno seinä. Lattia nyt myös ummessa, siihen meni selluvillasäkki täytteeksi, niin paljon oli vanhat painuneet. Osa eteisen lattiaa tulee laatoitettuna, koska kaunista lautaa lattiassa oli vain tuon puolentoista metrin verran. 




Autoni hajosi ja pelkään että se vie taas energiat tältä kuistiprojektilta, toivottavasti olisi helppo homma.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Eka oikea kevätviikonloppu


Ensimmäiseen oikeaan kevätviikonloppuun mahtui paljon. Minä olen niin odottanut aurinkoa uskoen ja luottaen että se tuo mukanaan myös iloa. Kun elämä nyrjähti tammikuussa, on ollu uskomattoman vaikea jatkaa eteenpäin, vaalia positiivisuutta tai jaksaa edes arkea. Ekan kerran tänä viikonloppuna tammikuun kauhujen jälkeen sain itseni kiinni siitä että nautin täysillä ja aidosti siitä mitä teen. Lauantaina ajelin uuteenkaupunkiin saippuakurssille. Olen kerran aiemmin tehnyt, ihan itsenäisesti netin ohjeiden mukaan saippuaa ja kun bongasin ilmoituksen mehiläisvahasaippuakurssista olin varmaan eka ilmoittautuja. Eipä tuo sen erilaisempaa ollut kuin se ensimmäinen kertakaan, 10 g mehiläisvahaa vaan lisäksi, jos olisi aikomus käyttää kaikki pesästä tuleva vaha saippuaan tulisi sitä satoja kiloja, ei ollut tästä vahan tuhoamiseen. Mutta kivaa ja kaunista tekemistä kuitenkin. Värjäsin saippuani vaaleanpunaisella mineraalisavella ja tuoksuksi laitoin limeöljyä. Itse kun tein, en uskaltanut noita laittaa kun ojeissa varoiteltiin epäonnistumisista, nyt uskallan kotonakin. Hmm, lipeää olisikin se puoli pakettia vielä jäljellä...



 Katteja vino pino, alkaa vanhalla herralla olla lähtölaskenta jos ei anna meidän nukkua. Möykkää yöt läpeensä ja päivällä on liian suloinen, vaikka edelleenkään ei muista kuin pikkukissasta diggaa. Pikkukissa vaan ei oo enää kovin pieni. 


Lauantai illalla naapurit soittivat ja hätyyttivät läheiselle laavulle makkaraa grillaamaan, sinne sit suunnattiin ja oli tosi kivaa. Matkakissa Maija oli mukana koko matkan, seikkaili laavun katolla ja käveli meidän kanssa vielä kotiinkin. Se on niin hassu... 



Ja sunnuntai aherrettiinkin kotona koko päivä. Aamupala naamaan ja ulos, illalla tultiin takaisin. Saunan jälkeen nukkumaan, koko päivä ulkona. Silputtiin oksia ja laitettiin marjapensaiden juurille rikkakasveja tukahduttamaan. Mä en myrkyttele mitään ja huono olen kitkemäänkin, siksi peitän kaiken missä rikkakasvien ei ole soveliasta kasvaa. Leikkelin omenapuun ja siistin koko saunan reunan marjatarhan viimevuotisista heinistä ja lehdistä. Kalkkikin tuli samalla heiteltyä, jos kasvu olisi vähän parempaa. Syreenimme ainaki kärsii kovasti kalkin puutteesta, piha oli ollut niin kauan hoitamattomana että metsä, sammal ja hapan maa oli hiipinyt kaikkialle pikkuhiljaa. Yhtä pikkuhiljaa se muuttuu takaisin puutarhaksi, mutta ehdottomasti luontoa ja kasveja kuunnellen, ei mitään alasleikkuita vaan harkintaa. Hitaasti, mutta varmasti. Jonkunlainen kasvimaa pitäisi johonkin täksi vuodeksi raivata, paikka vaan on vielä vähän mietinnässä. Klapejakin tuli pinottua pari kehikollista, mahtaako hakkuut olla vielä edes puolessa, no, puuvaja on ainakin tyhjä, että mahtuu kyllä kunnolla puuta kun tekee vaan. 


sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Höpinää


Paksukainen rakastaa nukkua sylissä. Hermoja raastava, mutta kuitenkin niin ihana kissa. Vielä ei voi sanoa onko sillä meillä tulevaisuutta. Käy toisten kissojen päälle, mutta koitetaan jos se tottuisi vielä. Nyt ei enää ole niin säikky kun tullessa.


Vessaa vessaa, pikkuhiljaa se tuosta valmistuu. Ensi viikolla seinäpaneeleja hakemaan. Lattiaan tulee muovimatto, senkin voisi varmaankin jo tilata... Sitten suihkukaappi, altaan taso ja pönttö. Alkuun laitamme meillä jo olevan ekovessan ja lopullinen tulee olemaan kompostoiva käymälä.


Narsisseja, ei pääsiäinen ole pääsiäinen ilman ulkonarsisseja. Pääsiäiseksi laitoin ja vielä porskuttaa, aurinkoiset päivät ovat olleet täynnä mehiläisiä. Ihanat kevääntuojat.



Kananen, niin vaikea kuvattava uteliaisuutensa takia. Nekin odottaa jo kesää, niinkuin minäkin...

Tilkkuja


Tilkkujen yhteenliittäminen on uskomattoman terapeuttista. Vanhaa huushollia tyhjentäessä olen törmännyt nyssäköihin joissa on kankaansilppuja kankaista joita en ole raaskinut heittää pois. Leikkelin kaikki löytämäni joustofroteet tähän. Ihana peitto, niin täynnä kankaita lastenvaatteista ja vaipoista ensimmäisiltä vuosilta. Tausta puuttuu vielä, en ole keksinyt minkä sinne haluan. Kaapissa olisi ainakin pari vanhaa repaleista peittoa, niillä tulisi ainakin ihanan muhkea. Tällä voisi mennä vaikka eväsretkelle kesällä, makoilla j anauttia auringosta.