Käväisin viikonloppuna ompelulaneilla naapurikaupungissa. Siellä saa aina paremmin aikaiseksi ja yleensä valmiiksi asti jotain. Usein olen tehnyt lapsille jotain, nyt päätin ajatella itseäni. Tiikerikangas on Selian puutarhapiiloa ja kaavana Onion 2035, omin muokkauksin. Pinkki mekko on nuoremmalle tytölle, kaava ottobresta. Mekkoon aplikoin tai painan ehkä vielä jonkun kuvan. Alla superihanasta pyryharakka joustocollegesta huppari itselle, kangas taisi olla Ainolasta. Kaavana käytin ottobresta jotain hupparikaavaa ja summissa saksin sen malliseksi kuin halusin.
Iso kisu Elmeri totuttautuu uuteen kotiinsa ja nauttii sylistä. Tyyppi hengaili kolmisen vuotta muualla ja loukutettiin lopulta viime kuussa ja palautui kotiin. Ja meillä on uuni, voi vitsit että on kuulkaa uuniruokia laitettu, kun se vihdoin saatiin. Noi etulevyt vois tietty koittaa kans väsätä, äkkiä silmä tottuu keskeneräisyyksiin. Lapsoset lähtee pääsiäiseksi nauttimaan elämästä mummilaan ja me käydään alla olevan kimpuun. Eteisen lattia revittiin veks ja tarkoitus on lisätä erittettä ja laittaa se takaisin. Sitte viritellään paperointeja ulkoseiniin ja pellavaa entisen eristeen tilalle. Kun seinät ja lattiat on kondiksessa käydään vessan sisuksien kimpuun. Ja olisi myös yhden makkarin tapetointi. Viime kesänä optimistisesti oli kovat tavoitteet kesälle, niihin ei läheskään päästy, osin siksi että elämä näytti mihin pystyy ja siksi nyt otetaan sellaiset tavoitteet mitkä on mahdollista oikeasti saavuttaa niin ettei kukaan hermostu remppaan ja tekemiseen. Ylläolevat tavoitteet siis koko kesälle, pääsisäisenä tehdään töitä, mutta valmista ei tarvitse tulla.
