Minun on aina ollut helpompi käsitellä asioita jonkun konkreettisen tekemisen äärellä. Viime kesänä tapetoin kummilapsen kuoleman tuskaa pikkuhuoneen tapetteihin ja itkin kyyneleitä lattiamaaliin. Remppaa olisi, mutta olosuhteet on nyt vähän haastavat ja työn alla olevat remonttijutut sellaisia, joita en yksin pysty toteuttamaan. Isäntä on töissään kiinni jonkun aikaa aika tiiviisti, lapsonen oli sairaalassa 10 vuorokautta ja työpanos ei hänelläkään ollut 100% joten joutuu nyt miinuksia tekemään takaisin.
Kaivoin siis saumurin ja peitetikkikoneen esille tilkkulaatikon kera ja aloin ompelemaan. Ensimmäisenä pöydältä tippui iloinen huppari, joka ekassa kuvassa näyttää aivan tavalliselta, mutta onkin iloinen tilkkukääntöhuppari. Alkuvuoden vastoinkäymisten päähenkilölle, esikoiselleni tehty. Tilkuissa on paljon hänen vaatteidensa jämäpaloja, hän sieltä jo bongaili lemppareita. Koko 140 ja kaava ottobresta.
Pikkuinen pentunen on kovasti kasvanut. Sairastellut raukka koko meilläoloaikansa, toivottavasti nyt jo yskä helppaa. Tykkää kovasti tyttöjen tilpehööreistä ja uusi suosikki tuntuu olevan tuo nukkekoti...
