Ensimmäisiä päiviä

Meillä elellään monia ensimmäisiä tänä kesänä ja syksynä. Tänään oli oikein ensimmäisien keskittymä. Kuopus meni kerhoon, mies aloitti uuden työn ja talon isosta piipusta tuli ensimmäistä kertaa 18 vuoteen savua. Piiputhan piti korjata katon yläpuolisilta osiltaan. Iso, kuuden hormin piippu on nyt valmis. Mies purki sen tiili tiileltä ja muurasi uudelleen pääosin samoilla tiilillä, koska niissä ei ollut mitään vikaa, saumat vain olivat huvenneet. Piippu on ollut valmiina jo tovin, mutta halusimme antaa sen kuivua kunnolla. Puuhellan hellan katto oli lisäksi romahtanut, joten korjasimme sen samalla kun kaikki paikat kerran oli jo valmiiksi auki. Alkuun lämmitimme hellassa muutaman päivän ulkotulia jottei lämmittäminen rikkoisi mitään. Seuraavaksi oli vuorossa pikkutikut ja tänään lämmitin hellalla ensimmäisen ruoan.

Ja tässä valuu ensimmäiset hunajani. En voi oikein vieläkään uskoa että ne pörröpyllyt todella tekivät minulle ja minun hoidossani hunajaa. Tämä oli huono hunajavuosi viileytensä takia ja sato jäi pieneksi. Mutta silti sain yli kaksi ämpärillistä tuota makeaa herkkua.

Blogitauko

Hui kauhea kuinka pitkä tauko tässä oli. Syy niinkin ihana että olemme muuttaneet talolle. Ensin aika kului muuttokuormien kanssa, minä, mies ja lava- auto.  Nyt se menee arkeen, hella uupuu vielä, samoin vesi, vie siis ihan arkisetkin askareet hiukan aikaa, mutta oi kuinka rakastankaan tätä taloa. 

Kisulitkin muuttivat tänne. Alkuun pelkäsin kauheasti että häipyvät takaisin vanhaan huusholliin heti kun silmä välttää, mutta tuntuvat viihtyvän ja eka sisään maukaisu ovelta sulatti sydämen. Takana poikaherra Martti ja edessä sisarensa Maija, molemmat leikattuja. 

Tällainen joukkio meitä muutti, kuopus on piilossa sormen alla. Alakuvassa eka kouluunlähtöaamu. Pari kilometriä pikkutietä bussipysäkille ja siitä kouluun ja eskariin. Päivät menee kuopuksen kanssa touhutessa kun ei ole tottunut leikkimään yksin. Mies sai uuden työpaikan ja aloittaa viikon päästä, siihen mennessä haluaisin veden kulkevan sisään ja ulos ja piipppujen olevan lämmitykelpoiset, kuistikin olisi pakko saada ennen talvea valmiimmaksi. Kiirettä pitää kun samalla itselläni on töitä päällekkäin. Mutta kyllä se tästä, unelmaa on helppo elää, vaikka vähän hankalastikin.