Siirappia

Piti laittaa uudet kuusenkerkkäsiirapit tulemaan kun edellisen satsin saalis jäi kovin kuivaksi. Kerran jo laitoin, mutta sain vain pikkupurkin siirappia, ei se mihinkään riitä. Viime vuosi jäi kokonaan välistä, kun kaapissa oli runsaasti sitä edellisen vuoden siirappia. Nyt kaappi syotiin ihan kuiviin talven aikana ja pakko tedä ensi talveksi uutta. Ei joulupipareistakaan tule mitään ilman omaa kuusenkerkkäsiirappia. Helppoa kuin mikä, silputtuja kuusenkerkkiä laitetaan päällekkäin sokerin kanssa lasipurkkiin valoisaan paikkaan ja odotetaan. Muutama päivä ja sokeri on sulanut ja purkin pohjalta alkaa kohota lientä. Siivilöidään, purkitetaan ja säilytetään jääkaapissa. Ja syödään tietty talven aikana.

Juhannussaunan pesä. Saimme juhannuksena aikaiseksi vaikka mitä. Lisäksi saimme yhden rajapyykin ylitettyä, olimme ekaa kertaa talolla yötä, isännän kanssa kahden, lapset olivat mummilassa. Kannatti päästää lapset ja olla pari päivää kahden. Putsasin keittiön hellan, isäntä sai keittiön lattian kiinni ja laitimme alustapetit seinään niin pitkälle kuin liisteri riitti. Huvimaja on kertaalleen maalattu joka kolkasta, samoin keittiön toinen kaappi. Lisäksi istuttelin huvimajan ympärille perennoja ja ruukkuistutuksia. Juhannuksen jälkeen on vielä saatu isokin kaappi maalattua ja irtonainen matala kaappi hiottua maalaamista varten. Keittiö on osin tapetoitu ja lattia on näillä hetkillä maalattu kateen kertaan. Huomenna kuopus täyttää kolme vuotta ja siksi talolla on loppukiri menossa, synttärijuhlat sunnuntaina, tarvitaan kolme huonetta juhlintaan, keittiö, lastenkamari ja sali. Salissa vain imuroidaan ja järjestellään huonekaluja, muissa kahdessa pitäisi olla seinät ja lattia kunnossa. Sen jälkeen askarrellaan enää sähköjen ja kalustuksen kanssa, ja keittiössä tietty päivitetään vesiä ja viemäriä. Ja varsinainen remontti siirtyy vieraskamariin eli vanhempien makuuhuoneeseen ja eteiseen. Kun ne ovat valmiina, talo on meidän silmissä asumiskuntoinen ja voimme muuttaa. Sali on helppo tehdä siellä asuessakin kun tarvitsee suurimmaksi osaksi vain pintaa. Lattialankut on suurin työ, siellä on alunperinkin ollut muovimatto ja siksi vain raakalaudat lattiana. Pinkopahvitamme katon, tapetoimme ja vaihdamme ja maalaamme lattian ja sekin on valmis... Ja taas kuulostaa niin helpolta =) Vielä alla viimeinen kuva tulppaaneista, jotka kestivät juhannukseen asti. Upeat, ei voi muuta sanoa.

Lattian maalaus

Lastenkamarin lattia valmis. Ensin meidän piti jättää se maalaamatta, koska se oli tosi ihanasti kulunut ja sopivan värinen ajatuksiimme. Mutta, siinä oli maalitahroja, ilmeisesti katon edellisestä maalauksesta, emmekä saaneet niitä pois. Takistimme myös eristeiden tilanteen reunoista ja siitä jäi jäljet lattiaan. Pohdittuamme asiaa päädyimme kuitenkin maalaamaan sen. Maalin valinta tuli eteen nopeasti, kun miehen vanhempien kesäpaikka on Kauvatsalla, Uulan maalitehtaan kanssa samassa paikassa ja mies oli sinne lähdössä. Itse olin töissä ja annoin miehen valita Uulan kartasta värin mahdollisimman läheltä vanhaa väriä. Perhe tuli kotiin takakontissaan Uulan uutta puolikiiltävää puulattiamaalia ja sävynä Varpu. Maalaukset on talolla aika lailla minun vastuullani, kun paljon on asioita joihin itse en pysty mutta mies pystyy. Maalaaminen on yllättävän terapeuttista, maalasin ja mietin. Kaksi kerrosta, välissä oli kaksi päivää. Parin päivän päästä voinee laittaa huonekaluja, mutten mä pysty päättämään mitkä sängyt lapsille laitetaan tai mitä muuta tuonne tulee... Listat odottavat vielä osin rapsuttajaansa ja kokonaan maalaajaa. 

Eka kerros.

Maalaus valmis!

Sekalaista viime päiviltä

Ensimmäisenä keskimmäisen vastavalmistunut, mutta kauan valmistumistaan (neppejä) odottanut kesämekkonen. Kokoa 110 ja oikein passeli, kaava ottobren jostain lastennumerosta.

Ihana, ihana kurjenmiekka löytyi talon kulmalta. Hämärästi muistan viime kesänäkin huomanneeni lehdet, mutta kukista ei ole muistikuvaa. Sain tätä yhdessä kasvivaihdossa juuri lisääkin, pitää istuttaa johonkin kunnon penkki siitä.

Remonttimme alkaa painottumaan keittiöön, vihdoin. Lastenkamarin lattia on nyt maalattu, siitä tarinoin luultavasti seuraavasti. Jos puolentoista viikon päästä aiotaan synttäreitä viettää, on pakko jo hiukan edetä. Minun viritykseni keittiössä ei vielä ole kovin maata mullistavaa, ainakaan verrattuna isännän viemäri, vesi ja sähkökorjauksiin ja lattialahojen laittoon. Joka tapauksessa otin käsittelyyni keittiön ison kaapiston. Se on kiinteäksi joskus rakennettu, helmipaneeleista, ja sisältä se oli jollain voimapaperin tyylisellä päälystetty. Paperi oli likainen ja osin revennyt joten otin sen pois ja löysin alta aarteen. Yksi osio meni hirsille asti kun alla oleva pinkopahvikin oli pahoin reppeillyt ja reikäinen. Olikohan kaapissa voinut olla tikkataulu?

Löytöni oli tuo ihana vanha tapetti. Laitoin siitä kuvan facebookin Pelastetaan vanhat talot ryhmään ja siellä viisaamat osasivat sanoa sen olevan Art Deko tyyliä ja luultavasti 1930 luvun tienoilta. Sopisi talon rakentamisvuoteen. Tapettia ei muualla ollut näkyvästi säilynyt, voi olla että huokolevyjen alta sitä olisi löytynyt lisää, mutta koska emme repineet repimisen ilosta, vaan annoimme kaiken vanhan olla, saa se lymyillä siellä piilossa. Nämä osat saavat nyt jäädä ilahduttamaan meitä keittiön kaappeihin. Useimmat ihmiset ovat olleet kaappeja purkamassa ihan keksittyjen negatiivisten ominaisuuksien takia, kuten epäkäytännöllisyyden tai vanhanaikaisuuden. Meille ne saavat jäädä, ne oli isossa osassa ihastumistani talossa ekaa kertaa käydessä. Pitää laittaa tännekin kuva koko kokonaisuudesta. Arvostan huomattavasti enemmän tuollaisia vanhoja käsintehtyjä kaappeja kuin nykyisiä lastulevyvirityksiä, vaikka näissä ei olekaan ovissa hidastimia ym. hömpötyksiä. Noiden puiden reunoihin jäi vähän rumasti sitä paperia jonka otin pois, mutta jos ne hurjasti alkavat häiritsemään peitän ne pikkulistoilla.

Huvimaja

Huh huh, kaksi ihmistä, rautakanki ja vaijeritalja. Niillä siirrettiin huvimaja paikoilleen. Mies rakensi sille pohjan, jonka päälle sitä lähdettiin liikuttelemaan. Matkaa kymmenisen metriä, ja sen jälkeen se piti kääntää puoli kierrosta, kun ei tietenkään oltu etukäteen ajateltu että ovi olisi hyvä olla oikeaan suuntaan. Nyt se on paikallaan, ihan kuin se olisi ollut siinä aina. Ekassa kuvassa näkyy vielä liina joka oli majan ympärillä ettei ratkea liikuttelussa. Eilen maalasin majan sisäkaton valkoiseksi millä lie kaapista löytyneellä maalilla. Ajateltiin ostaa siihen kunnon pellavaöljymaali, jolla maalataan kertaalleen vielä joka paikasta. Sitten sisuksia laittamaan.

Hiukan jo somistelin ympäristöäkin, rautapata tuotiin vanhalta talolta viime kesänä, siihen istutin jo murattia, lankaköynnöksen ja orvokkeja. Kaupasta vielä pari valkoista hortensiaa ja se on valmis. Minulla oli siihen ostettuna sininen hortensia, mutta onnistuin tappamaan sen sisällä. Lyhdyt kulkeneet mukana jo ekasta kodista asti, matkan varrellä kärsineet, mutta viimeiseen asti pidän niistä kiinni. Sanomalehdet on tukahduttamassa rikkaruohoja kuunliljojen ympäriltä.

Tässä vielä huvimaja toisesta suunnasta kuvattuna, marjatuomipihlajien välistä. Niin ihana tuo talviomatto.

Ihana ihana minikuunlilja, ostin vuosia sitten kolme kappaletta ja kaikki ovat hengissä ja kasvaneetkin kovasti. Kukkivat noin 15 sentin korkuisin kukin, itse kasvi on vain viitisen senttiä korkea. Siirsin näistä puolet viime syksynä uudelle talolle ja loput jäivät vanhalle, ajattelin varmistaa että kasvi säilyy kokoelmissani. Jos syksyn siirto olisi epäonnistunut olisi ollut puolet jäljellä, mutta kaikki näyttävät selvinneen.

Pihaa

Tästä kohdasta olen lupaillut ottaa kuvaa. Tuossa kasvaa siis kaksi valtavaa marjatuomipihlajaa, muutama pienempi samanlainen ja koko alusta on peittynyt pikkutalvioon. Yläkuvassa ihan keskellä näkyy muutama varsi japanintatarta. Ja narsisseja on tuolla myös näkyvissä. Lisäksi siellä kasvaa pari kituliasta ruusua ja lintujen siementämät punaherukat. Edellisessä postauksessa mainitsemani huvimaja on tulossa tuonne Japanintatarien taakse, kauas, jossa näkyy vaaleaa. Vaalea on huvimajan pohjarakennelmaa. Koko tässä alueessa on ihan uskomaton tunnelma, taianomainen, rauhallinen ja ympäri vuoden niin kaunis. Uskoakseni alue on tässä asussaan aika lailla luonnon muovaama, oikealla oleva isoin puska lienee istutettu ja muut pensaat lintujen siementämiä. Pikkutalvio on saanut rauhassa laajentaa reviiriään ja pikkuhiljaa tukahduttanut muun kasvuston kaiken alle. Tällaisen a se saa myös pysyä. Ruusuja koitan tekohengittää ja marjatuomipihlajoista pitää karsia kuolleita oksia hiukan pois, muuten en aio koskea mihinkään.

Japanintatar on haitallisten vieraskasvien listalla, mutta ei lisäänny siemenistä ja on kasvanut tuossa kohdassa useampia vuosia saman kokoisena niin en usko sen tuosta mihinkään villiintyvän tai leviävän. Viime vuonna se ei valitettavasti ehtinyt edes kukkia ennen syyshalloja. Kasvia kasvaa myös talon kulmalla, jossa se minua hiukan jännittääkin. Se voi kasvaa betoninkin läpi ja tuhota sokkelia. Se on myös levinnyt jo viime vuodesta ihan selkeästi ja olin ajatellut tehdä ison perennapenkin sen alapuolelle. Pitää keksiä joku rajoitttamaan sen leviämistä sinne alaspäin ettei se pääse valtaamaan ja tuhoamaan kukkiani. Toisaalta olen iloinen, että minä jos kuka tiedän miten se kuuluu tuhota. Sitä ei missään tapauksessa saa laittaa kaatopaikkakuormiin tai kippailla maa- aineksen kanssa mihinkään. Jos sitä kaivaa pois kaikki kasvinosat kannattaa mädättää, jotta se varmasti kuolee.

Lähikuvaa marjatuomipihlajan kukinnasta. Kukkii tosi kauniisti, mutta nopeasti, noin viikko ja ohi meni jo.

Talvio kukkii jo osin ihan lilana, vasemmassa kulmassa näkyy polku jonka lapset ovat kulkemisellaan saaneet aikaiseksi, sovittiin ettei talviota tallota kuin tuon polun kohdalta niin saadaan nauttia sen kauneudesta.

Pihalla kasvaa myös lemmikkiä ihanan isoina ryppäinä. Ohjeistin jo ruohonleikkaajaa jättämään nuo leikkaamatta kunnes ovat siementäneet, niin saadaan ensi vuonna lisää.

Huvimaja

Arovuokko heräsi talviunestaan ja alkoi kukkia vajan kulmalla. Lapset oli siitä jo maljakkoleikkeihinsä repineet mutta sovittiin että loput saa kasvaa rauhassa.

Nämä tulppaanit vaan pulskistuvat ja väri voimistuu. Ihanat, edelliselle talolle en ole koskaan laittanut tulppaaneita kun siellä mönkii myyriä niin etteivät tule ylös edes ekana kesänä. Muutenkin olen suosinut noita mitkä tulevat ilman erityistoimenpiteitä ylös vuodesta toiseen. Syksyllä jossain ihmepuuskassa ostin tämän pussin ja kyllä siitä pussillisesta on saanut iloa ihan koko rahan edestä. Pitänee antaa tulppaaneille uusi mahdollisuus ja laittaa vaikka pussi vuodessa maahan.

Takana tönöttävä huvimaja kuskattiin talolle vanhalta kodilta. Oli hurja homma raahata se kokonaisena ensin pihan läpi, nostaa kuorma- autoon ja tiputtaa siitä alas. Mutta halusimme viedä sen kokonaisena, jotta varmasti saamme sen kokonaiseksi ja koska sen katto oli uusittu edellisenä kesänä ja purkaminen olisi tarkoittanut kokonaan uutta kattoa. Näinä päivinä sen pitäisi siirtyä tuosta lopulliseen paikkaansa, joka on taloa vastapäätä, metsän puolella. Huvimajaan tulee kulku tuosta kalliolta ja se tulee olemaan marjatuomipihlaja/talvio kasvuston takana. Huvimajan oikealle puolelle jää pieni alue kukkapenkkiä ennen vajarakennusta. Tällä hetkellä penkissä parhaiten rehottaa vuohenputki, mutta olen siihen jo joitain kasveja siirtänyt ja aion kattaa koko penkin jotta vuohenputki tukahtuu sinne alle.